Olipa kerran kaapuun hunnutettu kaunis nainen. Hän seisoi linnan edessä odottaen pääsyä linnan porteista sisään. Myrsky puhaltaa helmoihin tehden aaltoa merten vaahtopäihin. Yksinäiset katseet kohtaavat ruuduissa nähdäkseen omat ja menneiden menetykset.
Arvostuksen aikalaisten puolesta juhlat nostattavat myllyn työläiset tekemään kaikkensa maamme puolesta nostamaan liput salkoon.
Elämään hetken toistemme puolesta kuolemattomien mahtien vieressä näytämme voimakuutemme.
Tämän ja seuraavan ehtoon aikana täytämme sydämmet rohkeudella. Pidämme kiinni omista ideaalisista vakaumuksistamme valtojen loppuun saakka.
keskiviikko 5. joulukuuta 2018
perjantai 30. marraskuuta 2018
Perjantai
Näin viikon päätteeksi on mukava käydä rentoutumassa kuppilassa ja nauttia huurteisen mausta. Joten astun kuppilan narisevasta ovesta sisään ja suuntaan katseeni kohti tiskiä. Nuo kaikki pullot ovatkin hienossa sekaisessa rivissä, joka saa mieleni lähes räjähtämään. Kuitenkin tänään taidan pysytellä miedoissa mallas maiseman humussa.
Ensimmäinen hörppy tuopista tuottaa assosiaation siitä, että olisin nostanut tämän tuopin huulilleni joskus aivan samalla tavalla. Turhaa minä tuollaisia nyt alan miettimään, sillä näyttäähän täällä olevan muitakin.
Pyörittelen päätäni, kuin pöllö konsonantin kohdalla ja pysäytän katseeni herttaiseen leidiin, Joten tätä tilaisuutta en voi olla käyttämättä.
Kysyn kohteliaasti, että voinko istahtaa seuraksenne, johon saan hempeän nyökkäyksen. Minulla taisi käydä heti flaksi! On otettava oikeen kunnon hörppy huurteista nannaa juhlan kunniaksi.
Päässäni pyörähtää pari hassun hauskaa vitsiä, jotka voisin murjasta tässä ilmoille, sillä ensivaikutelma on nyt tärkeintä. Mutta hetkinen, kuinkahan ne nyt taas menivätkään?
Pyörittelen mielessäni: Olivatko vanhenpasi simpukoita, sillä olet tuollainen helmi? Mennäänkö meille, teille, vai junanraiteille?
En muista muita reploja tähän hätään!
Tässä vaiheessa huomasin, kuinka leidi nostaa päätään ja olen todella valmis laukasemaan replan häkkiin. Olen avaamassa tilanteen, niin eiköhän hepponen pöydän jalka napsahda poikki minun yläkropan rötköttämisestä. Saan juomat päälleni ja voin hetken kuvitella olevan vonkaputouksessa.
Paikalle paukkii portsari sikaniska ja ymmärtää tilanteen väärin. Ottaa minua kauluksista kiinni niin, että paukkuu peräpukamissa asti.
Seuraavaksi löydän itseni asfaltin pinnalta laskemassa tupakan tumppeja housut märkänä ja kaulus taiteltuna urbaaniin muotoon.
Tälläistä tapahtuu vain silloin, kun hakee edes vähän lämpöä ja läheisyyttä. Tosin, sitä läheisyyttä taisin juuri saada tuolta karjulta.
Ensimmäinen hörppy tuopista tuottaa assosiaation siitä, että olisin nostanut tämän tuopin huulilleni joskus aivan samalla tavalla. Turhaa minä tuollaisia nyt alan miettimään, sillä näyttäähän täällä olevan muitakin.
Pyörittelen päätäni, kuin pöllö konsonantin kohdalla ja pysäytän katseeni herttaiseen leidiin, Joten tätä tilaisuutta en voi olla käyttämättä.
Kysyn kohteliaasti, että voinko istahtaa seuraksenne, johon saan hempeän nyökkäyksen. Minulla taisi käydä heti flaksi! On otettava oikeen kunnon hörppy huurteista nannaa juhlan kunniaksi.
Päässäni pyörähtää pari hassun hauskaa vitsiä, jotka voisin murjasta tässä ilmoille, sillä ensivaikutelma on nyt tärkeintä. Mutta hetkinen, kuinkahan ne nyt taas menivätkään?
Pyörittelen mielessäni: Olivatko vanhenpasi simpukoita, sillä olet tuollainen helmi? Mennäänkö meille, teille, vai junanraiteille?
En muista muita reploja tähän hätään!
Tässä vaiheessa huomasin, kuinka leidi nostaa päätään ja olen todella valmis laukasemaan replan häkkiin. Olen avaamassa tilanteen, niin eiköhän hepponen pöydän jalka napsahda poikki minun yläkropan rötköttämisestä. Saan juomat päälleni ja voin hetken kuvitella olevan vonkaputouksessa.
Paikalle paukkii portsari sikaniska ja ymmärtää tilanteen väärin. Ottaa minua kauluksista kiinni niin, että paukkuu peräpukamissa asti.
Seuraavaksi löydän itseni asfaltin pinnalta laskemassa tupakan tumppeja housut märkänä ja kaulus taiteltuna urbaaniin muotoon.
Tälläistä tapahtuu vain silloin, kun hakee edes vähän lämpöä ja läheisyyttä. Tosin, sitä läheisyyttä taisin juuri saada tuolta karjulta.
torstai 15. marraskuuta 2018
Sotku
Elämän pelon kohtaajat kohtaavat pelosta itsensä. Säikähtävät toinen toisiaan ja pakenevat itseään. Jättivät samassa hienossa hetkessä palojaan katsomatta. Sen pituinen oli pelko.
Sen pelon pituus oli pelto pellon kasvin varsi.
Samassa aivastaa allergian valuvasta nenästään kasvaa sadoista
satama. Satamassa odottaa kippari kääntyvää laivaa valaan selässä.
Nukkuvat linnut sopuisasti hiiva piipun pesässä, vasta nähden seuraavassa kesässä. Tarina eräiden eri matkasta kulkee kädet taskussa. Vaan kertoman kuulevat kuulijat, kuulematta jääneet ohikulkijat.
Suustaan juuttuneet suuttujat pölöttävät pöydät kumoon. Saavat he heinäladon ovetkin ällistymään pakanoiden parsituista kielen pätkistä. Sanovat monesti kangas pussin sopivan päähän paremmin, kuin nenän Maicol Jacksonille.
Sehän on pelkkää puhetta kuuroille korville, puhetta torpparin maahan lyödyille merkki tolpille on kunnioitus valeen takaa taattu. Kaarna puun syyt kertovat taas Maailman menoa aika moista toisellaista toista päästyään eroon metsurin terän jaloista.
Haaroista kalvennut käsittelijä pyyhkii otsastaan kulissin paljastaakseen kaivon kylmät kasvonsa. Sanotusti aikaisemmat tahdot kuluneet vintillä viinipullojen tykönä. Yöstä seuraavaan päivään ponnistaa ponilla uljas prinssi. Tottakai povessaan triio kirjo pinokkio pinssejä.
Sen pelon pituus oli pelto pellon kasvin varsi.
Samassa aivastaa allergian valuvasta nenästään kasvaa sadoista
satama. Satamassa odottaa kippari kääntyvää laivaa valaan selässä.
Nukkuvat linnut sopuisasti hiiva piipun pesässä, vasta nähden seuraavassa kesässä. Tarina eräiden eri matkasta kulkee kädet taskussa. Vaan kertoman kuulevat kuulijat, kuulematta jääneet ohikulkijat.
Suustaan juuttuneet suuttujat pölöttävät pöydät kumoon. Saavat he heinäladon ovetkin ällistymään pakanoiden parsituista kielen pätkistä. Sanovat monesti kangas pussin sopivan päähän paremmin, kuin nenän Maicol Jacksonille.
Sehän on pelkkää puhetta kuuroille korville, puhetta torpparin maahan lyödyille merkki tolpille on kunnioitus valeen takaa taattu. Kaarna puun syyt kertovat taas Maailman menoa aika moista toisellaista toista päästyään eroon metsurin terän jaloista.
Haaroista kalvennut käsittelijä pyyhkii otsastaan kulissin paljastaakseen kaivon kylmät kasvonsa. Sanotusti aikaisemmat tahdot kuluneet vintillä viinipullojen tykönä. Yöstä seuraavaan päivään ponnistaa ponilla uljas prinssi. Tottakai povessaan triio kirjo pinokkio pinssejä.
torstai 8. marraskuuta 2018
Kaikkeus
Mailmankaikkeuden tarkoitus on järjestäytyä kaiken kaaoksen keskellä vallitsevassa tasaisessa virrassa.
Atomin koko on väistämättä suurempi, mitä atomin kaikkeus antaa ymmärtää.
Välimatka atomin kaikkeudesta on yhtä pitkä, kun on kaiken kaikkeuden välimatka yhtenäisyyteen.
Muutos vallitsee yhtä mittaisella voimalla omalla aikajanallaan.
Näkemä tilamme koostuu haaleasta valosta, varjot valon takana kasaantuu yhdestä kahdeksi.
Toistuvuuden syklit toistavat itsensä paradoksista syntyen syntymään paradoksiksi.
Atomin koko on väistämättä suurempi, mitä atomin kaikkeus antaa ymmärtää.
Välimatka atomin kaikkeudesta on yhtä pitkä, kun on kaiken kaikkeuden välimatka yhtenäisyyteen.
Muutos vallitsee yhtä mittaisella voimalla omalla aikajanallaan.
Näkemä tilamme koostuu haaleasta valosta, varjot valon takana kasaantuu yhdestä kahdeksi.
Toistuvuuden syklit toistavat itsensä paradoksista syntyen syntymään paradoksiksi.
lauantai 20. lokakuuta 2018
Tiedostamaton
Tiedostomattomastani tietoni hankin,
mutta sinulle se on pelkkä vale. Se on tyhjä kumiseva ahjo, joka huutaa tyhjyyttään. Samalla rännistä tippuva pisaran oksa putoaa maahan, katkeaa päreiksi homehtuen. Kaivaa olemassaoloaan jutuista juuristaan. Kaivaa olemustaan, olematonta, outoa, uuvuttavaa totuutta.
Jotain suun suullista totuutta haemme. Kolmannella askeleen käsi köyryllä kampeamme toistemme ylle.
Sillä ensimmäisellä, ensimmäiselle annoimme kaikkemme, toiselle toista totuutta, tuurista kolmas kiittää ajastasi. Kaivamme itsemme uudestaan vanhasta uudesta vajasta, toinen toisillemme olemme lainassa. Tässä ja nyt. Tulevassa sanotaan niin sanotusti, sanoitetusti sanomme toistemme olevan toisillemme.
Pelkästään pieni unohdus kostautuu.
Rakkaudesta en osaa puhua ääneen. En tahdo nähdä sinun surua, enkä tahdo nähdä sinun pettymystä kasvoillasi.
En tahdo sano tahdon, koska tahtoni tahdon toivoa. Se toivosta tulkittuna tulkitaan toivottomuutena. Tästä eteenpäin kerromme jokaisen lauseen kuudella, jotta on jotain millä huudella.
mutta sinulle se on pelkkä vale. Se on tyhjä kumiseva ahjo, joka huutaa tyhjyyttään. Samalla rännistä tippuva pisaran oksa putoaa maahan, katkeaa päreiksi homehtuen. Kaivaa olemassaoloaan jutuista juuristaan. Kaivaa olemustaan, olematonta, outoa, uuvuttavaa totuutta.
Jotain suun suullista totuutta haemme. Kolmannella askeleen käsi köyryllä kampeamme toistemme ylle.
Sillä ensimmäisellä, ensimmäiselle annoimme kaikkemme, toiselle toista totuutta, tuurista kolmas kiittää ajastasi. Kaivamme itsemme uudestaan vanhasta uudesta vajasta, toinen toisillemme olemme lainassa. Tässä ja nyt. Tulevassa sanotaan niin sanotusti, sanoitetusti sanomme toistemme olevan toisillemme.
Pelkästään pieni unohdus kostautuu.
Rakkaudesta en osaa puhua ääneen. En tahdo nähdä sinun surua, enkä tahdo nähdä sinun pettymystä kasvoillasi.
En tahdo sano tahdon, koska tahtoni tahdon toivoa. Se toivosta tulkittuna tulkitaan toivottomuutena. Tästä eteenpäin kerromme jokaisen lauseen kuudella, jotta on jotain millä huudella.
maanantai 15. lokakuuta 2018
Kuka
Tuskista juokset puskiin,
kuskin paikalla junttaat puntit,
pukin paikalta puhaltamassa sulkiin.
Ja juu, näetkö tuon puoli kuun,
puoli hullun kuun,
puoli tutun nähdessä käännät suun.
Kierähdät väitteen,
lähdet kotiin kanssa vatsan väänteen,
tämän illan käänteet.
Jäätkö näkemiin näkemään näkyjä,
kellä oli tänään kävyn lisäksi kätyjä.
Puetko päällesi puseron,
kurkkua kiristävän lukema Tubecon,
on väärän värinen pusero.
Lukemasta innostut,
sinua haukkumalla hiillostut,
vielä viikko sitten tästä kiihotuit.
Liioittamalla liihotat Talebaani videon,
vitosesta vedät egosi vetoa,
koitat vain kasvatella omaa kekoa.
kuskin paikalla junttaat puntit,
pukin paikalta puhaltamassa sulkiin.
Ja juu, näetkö tuon puoli kuun,
puoli hullun kuun,
puoli tutun nähdessä käännät suun.
Kierähdät väitteen,
lähdet kotiin kanssa vatsan väänteen,
tämän illan käänteet.
Jäätkö näkemiin näkemään näkyjä,
kellä oli tänään kävyn lisäksi kätyjä.
Puetko päällesi puseron,
kurkkua kiristävän lukema Tubecon,
on väärän värinen pusero.
Lukemasta innostut,
sinua haukkumalla hiillostut,
vielä viikko sitten tästä kiihotuit.
Liioittamalla liihotat Talebaani videon,
vitosesta vedät egosi vetoa,
koitat vain kasvatella omaa kekoa.
tiistai 9. lokakuuta 2018
Syksyn temppeli
On syksyinen ja hämärä yön alku.
Vaellamme siellä metsään,
minä ja muutama minun persoona.
Löydämme lehtien peitosta vanhan lahonneen oven.
Oven takaa valjastuu kiviset portaat kellariin,
tuumimme hetken ja astumme alas hämärään.
Hetken jäässä jälkeen tajuamme löytäneen kellari temppelin.
On vaikea selittää tuttua tunnelmaa,
meidän lisäksi tunsimme sen,
että siellä oli vahva vetävä voima.
Taulut seinällä esittivät elävää kuolemaa,
kynttilät mennyttä lämpöä,
seinät raihnaista aitaa,
koko temppeli oli eletyn ajan aikaa.
Nurkassa vilkuilevat hautakivet,
edessämme tyhjä seinä,
tunnelmasta väsyneenä heitän selkäni lattiaan.
Päätöksen sanottua yövymme täällä,
kysyvät katseet painavat päämme sumuun,
nukkuvan mielen tuuduu.
Jonka tarinan täällä kuulet,
peittäköön ne teidän silmät ja huulet,
kellot lyönnin kerran kuulet.
Unohdin jo tekstin alun,
unohdin käveltyäni kävely kadun,
unohdin takaisin tulon ja paluun.
Vaellamme siellä metsään,
minä ja muutama minun persoona.
Löydämme lehtien peitosta vanhan lahonneen oven.
Oven takaa valjastuu kiviset portaat kellariin,
tuumimme hetken ja astumme alas hämärään.
Hetken jäässä jälkeen tajuamme löytäneen kellari temppelin.
On vaikea selittää tuttua tunnelmaa,
meidän lisäksi tunsimme sen,
että siellä oli vahva vetävä voima.
Taulut seinällä esittivät elävää kuolemaa,
kynttilät mennyttä lämpöä,
seinät raihnaista aitaa,
koko temppeli oli eletyn ajan aikaa.
Nurkassa vilkuilevat hautakivet,
edessämme tyhjä seinä,
tunnelmasta väsyneenä heitän selkäni lattiaan.
Päätöksen sanottua yövymme täällä,
kysyvät katseet painavat päämme sumuun,
nukkuvan mielen tuuduu.
Jonka tarinan täällä kuulet,
peittäköön ne teidän silmät ja huulet,
kellot lyönnin kerran kuulet.
Unohdin jo tekstin alun,
unohdin käveltyäni kävely kadun,
unohdin takaisin tulon ja paluun.
tiistai 2. lokakuuta 2018
11704
Järjettömyyden kasvu valtaa aikeet,
vie kahlitut kalheet mukanaan,
voisit sanoa olevan ihan kukavaan.
Tämä tästä sanoutuu irti,
oletko kuulaasti ajautunut filmi,
leikatessaan pirulta päätä irti.
Mikä, kuka oli rajalla,
särkyneen sielun tallot tahalla,
avautuu vallan uusi kanava.
vie kahlitut kalheet mukanaan,
voisit sanoa olevan ihan kukavaan.
Tämä tästä sanoutuu irti,
oletko kuulaasti ajautunut filmi,
leikatessaan pirulta päätä irti.
Mikä, kuka oli rajalla,
särkyneen sielun tallot tahalla,
avautuu vallan uusi kanava.
perjantai 28. syyskuuta 2018
maanantai 10. syyskuuta 2018
Atomi
Tyhjyys osa ainetta leijailee,
näkymätön sumu rivien välissä,
älä katso edessä laajenevaan.
Täydestä olo tyhjenee,
tyhjyyttä ilmaa ei näe,
ei koe fyysisesti.
Näkymätön näin lua,
kuoriutuvan tyhjän atomin,
paineesta toistaa itseään.
Pyörii omalla radalla,
törmää taas reitillään,
uusiutuu toisen tavalla.
näkymätön sumu rivien välissä,
älä katso edessä laajenevaan.
Täydestä olo tyhjenee,
tyhjyyttä ilmaa ei näe,
ei koe fyysisesti.
Näkymätön näin lua,
kuoriutuvan tyhjän atomin,
paineesta toistaa itseään.
Pyörii omalla radalla,
törmää taas reitillään,
uusiutuu toisen tavalla.
torstai 6. syyskuuta 2018
Mielikuvituksen polte.
Nyt se saa hiljaiseksi huutamaan kuutamon alas taivaalta, kääntämään ajatuksen uskoon.
Sitten se saa biotiikan pelaamaan omilla säännöillä, versumin etäisyyden pieneltä näyttämään.
Kun se saa näyttää maailman niiden lasien lävitse, josta heijastuksia katselen.
Täällä on olemassa vain minä,
jolle voin uskotella olevan todellinen.
Siellä on olemassa toisten toiseus,
johonka minuuteni pyrkii.
Kun on olemassa olematon totuus,
jota meinulle ei kerrota.
Tämä selitys ontuu ja kompastuu jalkoihinsa,
taittaa niskansa nähden punaisen maton.
Puristaa vilinän pakosta nyrkin,
kietoo symboolin amuletin kurkistaen voimiaan.
Tällä hetkellä oli tekijänsä,
jättäen kysymykset lojumaan.
Sitten se saa biotiikan pelaamaan omilla säännöillä, versumin etäisyyden pieneltä näyttämään.
Kun se saa näyttää maailman niiden lasien lävitse, josta heijastuksia katselen.
Täällä on olemassa vain minä,
jolle voin uskotella olevan todellinen.
Siellä on olemassa toisten toiseus,
johonka minuuteni pyrkii.
Kun on olemassa olematon totuus,
jota meinulle ei kerrota.
Tämä selitys ontuu ja kompastuu jalkoihinsa,
taittaa niskansa nähden punaisen maton.
Puristaa vilinän pakosta nyrkin,
kietoo symboolin amuletin kurkistaen voimiaan.
Tällä hetkellä oli tekijänsä,
jättäen kysymykset lojumaan.
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
Tylsyyden riivaama pää.
Olin kotona ja oli helvetin tylsää. Aloin ajattelemaan tylsyyttäni ja tylsistyin entisestään. Aivan loistava homma, on pakko kiivetä katolle ja hypätä sieltä alas. Hyppäsin viisi kerroksisen talon katolta sitä enempää ajattelematta, tipahdan roskalavalle. Enää ei ole tylsää, mutta sitäkin enemmän vituttaa.
Olisittepa nähneet mummelin ilmeen parvekkeen kaidetta nojattuaan. Hänen oli putsattava linssejä nähdäkseen, että liikkuuko tuo paska omilla jaloillaan.
Onpahan mummelilla kerrottavaa bingokerhossa, kuinka hänen elämässä taas tapahtuu, kun paskat liikkuvat nykyisin itsestään
Kuulin, että mummeli oli höperrellyt ja höpötellyt viime bingo tapaamisessaan minun kaasuräjähdyksestä, niin ettei tekarit meinanneet pysyä suussaan.
Silloin sain tylsyyden aivopierusta idean sytyttää klassiseen tyyliin tupakan, no sehän oli taas menoa, sillä sain räjäytettyä kaasuhellan. Silloin tajusin, että kuinka kova meteli lähteekään tekareista niiden kolistessa vanhassa päässä.
Mutta tarinaan palatakseni paskaset vaatteeni löyhkäsivät niin, että toimittajan tarkka vainu haistoi jutun juuren. Toimittaja tulee nohevana kysymään uudesta tulevasta muotivillityksestä.
Huomaan kuinka paitaani on tyylikkäästi tarttunut nuuskamällejä, purkkaa ja tuo kolmas näyttää olevan itseään.
Yli-innokas toimittaja kaivaa puhelimestaan kameraa esiin, kunnes toteaa minun olevan se kuuluisa kylähullu ja pakenee paikalta.
Voi vittu mikä juntti! Jos en olisi saanut kylähullun mainetta, niin olisin varmasti Pariisin muotiviikoilla esittelemässä kesän uutta mallistoa.
Kävelisin catwalkilla heiluttamassa persettäni niin kovaa, että ensimmäinen penkkirivi saisi tarkastella siivoojan kädenjälkeä.
Pyörähtelisin näppärästi catwakin reunoilla saaden aikaan niin mahtipontisen tuulenvireen, että yleisö luulee tulleensa teknoreiveihin lamppujen heiluessa. Sekä askellukseni olisi silmiä hemaisevaa, että olisi välttämätöntä käyttää aurinkolaseja.
Mutta ei! Nyt joudun tyytymään tylsyyden riivaamaan päähän.
Olisittepa nähneet mummelin ilmeen parvekkeen kaidetta nojattuaan. Hänen oli putsattava linssejä nähdäkseen, että liikkuuko tuo paska omilla jaloillaan.
Onpahan mummelilla kerrottavaa bingokerhossa, kuinka hänen elämässä taas tapahtuu, kun paskat liikkuvat nykyisin itsestään
Kuulin, että mummeli oli höperrellyt ja höpötellyt viime bingo tapaamisessaan minun kaasuräjähdyksestä, niin ettei tekarit meinanneet pysyä suussaan.
Silloin sain tylsyyden aivopierusta idean sytyttää klassiseen tyyliin tupakan, no sehän oli taas menoa, sillä sain räjäytettyä kaasuhellan. Silloin tajusin, että kuinka kova meteli lähteekään tekareista niiden kolistessa vanhassa päässä.
Mutta tarinaan palatakseni paskaset vaatteeni löyhkäsivät niin, että toimittajan tarkka vainu haistoi jutun juuren. Toimittaja tulee nohevana kysymään uudesta tulevasta muotivillityksestä.
Huomaan kuinka paitaani on tyylikkäästi tarttunut nuuskamällejä, purkkaa ja tuo kolmas näyttää olevan itseään.
Yli-innokas toimittaja kaivaa puhelimestaan kameraa esiin, kunnes toteaa minun olevan se kuuluisa kylähullu ja pakenee paikalta.
Voi vittu mikä juntti! Jos en olisi saanut kylähullun mainetta, niin olisin varmasti Pariisin muotiviikoilla esittelemässä kesän uutta mallistoa.
Kävelisin catwalkilla heiluttamassa persettäni niin kovaa, että ensimmäinen penkkirivi saisi tarkastella siivoojan kädenjälkeä.
Pyörähtelisin näppärästi catwakin reunoilla saaden aikaan niin mahtipontisen tuulenvireen, että yleisö luulee tulleensa teknoreiveihin lamppujen heiluessa. Sekä askellukseni olisi silmiä hemaisevaa, että olisi välttämätöntä käyttää aurinkolaseja.
Mutta ei! Nyt joudun tyytymään tylsyyden riivaamaan päähän.
tiistai 4. syyskuuta 2018
Autio kangastus
Kamelin kangastusten Maa,
kaupungin lyhtypylvään porttien vieressä palanut silkkihuivi,
kangastuksena kävelevä Kameli jättää jäljet hiekkaan.
Hiekkaan jääneet jäljet katoaa,
Kameli jatkaa hiekkadyynin ylle,
laskeutuu väreilevän auringon alta dyynin varjoon.
Matka kamelin kuivuudesta näyttää pohjaa merestä,
matkaa kantamattomiin jatkuvasta hiekan jyvästä,
ohi kulkevista hiekkamyrskyn tuhosta laskeutuu.
Näin sinisen taivaan Korpin oksalla,
lennähtävän puusta pilvettömälle taivaalle,
liitää nyt perään kadonneiden jälkien.
Höyhenet väreilee ja muuttuu kylmäksi yöksi,
yksinäinen kyynel muuttuu valtamereksi,
kasvanut kukka jää aavikon pyörteisiin.
Kuollut syntyessään kantoi elämän myyttiä,
tämän aavikon raja kääntyy takaisin elämään,
pyhitetään autio rauhaan pois levänneiden.
maanantai 3. syyskuuta 2018
Sensuuri
Sensuuren valloittama maailma kärisee,
kuuntelee ja peloittelee meidät kuriin,
rankaisee oikeutetusti pidättäytymällä.
Olet,
olemme kädettömiä vallassa,
lupaus valasta väistyy sivuun,
käytät kanteitasi oikuttelevasti.
Menet kipsiin mariaanien haudasta,
valaiset päätäsi sodan voimalla,
kehuskelet saavutettuja savustuksia unissasi.
Unohdat historian hirmu teot,
jääneet käyttämättä hevosen vedot,
kertoo johto elämäsi uudet ehdot.
kuuntelee ja peloittelee meidät kuriin,
rankaisee oikeutetusti pidättäytymällä.
Olet,
olemme kädettömiä vallassa,
lupaus valasta väistyy sivuun,
käytät kanteitasi oikuttelevasti.
Menet kipsiin mariaanien haudasta,
valaiset päätäsi sodan voimalla,
kehuskelet saavutettuja savustuksia unissasi.
Unohdat historian hirmu teot,
jääneet käyttämättä hevosen vedot,
kertoo johto elämäsi uudet ehdot.
sunnuntai 2. syyskuuta 2018
Nyt ja tässä
Nyt ja tässä.
Siltikin jatkan paskan jatkumista, kuin olisi kaatunut sumeaan kirjan soppaan ilman haluttomuutta.
Näkymäni roskana kaatuu valopilkkujen suohon, sen kuokalla kaivan perunan mullasta, toivossa käsien kipujen nyt uudestaan nousseen suosta. Vaikka kolmiot näyttävät tietä suuntaan uuteen, nousen päivään päivättömään, kuuden suden suuhun katsomaan katsetta.
Kellään toisella taipuvaisella elegantilla ei saa olla venyvää lahjetta päivän sateenvarjon lopulle. Eikä saa torjua sanatonta sopimustamme, ei nyt, ei milloin saanut tietää totuutta tietämättömyydestä.
Näin tietoinen kärsii maailmastaan, jättää tarttumatta luudan harjastaan, karistaa valistetut karjan maailmastaan, Viljamin toteutetusta mieli vallasta toteutuu salaton tahto. Sen kohtuuttomasta maailmasta valveudun Marjan sanomasta sanomaan asiat toisin. Pelkäämättä vastustavaa raivoa, joutumatta kankkulan kaivoon ilman riippumatonta tupakka piippua.
Kimurantista toden vääntämisestä pohjattomaan estetiikkaan. Kuka siitä tietää, mitä tietää estetiikasta tohtorit toistuvista mielen erehtymistä. Taikka toistuvatko erheet palavana roihuna toinen toisen perään toistuvana.
lauantai 1. syyskuuta 2018
Tehtävä
2 A,B,C,Ä
3 D,E,F
4 G,H,I
5 J,K,L
6 M,N,O
7 P,Q,R,S
8 T,U,V
9 W,X,Y,Z
0 VÄLI
666 555 33 8 0 44 88 555 555 88 0 5 666 777 0 55 2222 9999 8 2222 8 0 2 444 55 2 2 7777 4444 0 8 2222 44 2222 66 0 8 33 44 8 2222 888 2222 2222 66.
8 2222 7777 7777 2222 0 33 4444 0 666 555 33 0 7777 2 66 666 6 2 2.
perjantai 31. elokuuta 2018
Vanhus
Huusitko minun menevän väärään suuntaan?
Jotenkin hämärästi muistan kääntyneen etu kantilta taka kantille.
On myös hyvin mahdollista, että muistan väärin, mutta jotenkin näin se meni.
Kello oli aika tarkalleen viittä vailla viisi, tarkistin sen kirkon kumisevasta kellosta.
Edessäni asteli kumaraselkäinen vanhus, en oikein erottanut, että oliko hän mies vai nainen, mutta likainen riepu hänellä oli päällään. Jaloissa vaatimattomat ja pienet tossut, nekin näyttävät puhki kävellyiltä.
Matkaa hänen takanaan tehtyäni, saavumme risteykseen, jossa vanhus suoristaa selkänsä, niin kuuset ja männiköt jäävät pieneksi hänen rinnallaan. Silmäni pyöristyvät kahdeksi suureksi Arabian lautaseksi, samalla puista kuuluu lehtiperhosten kuhinaa ja ilmasto muuttuu keltaiseksi suhinaksi.
Minun ei tarvinnut edes mennä lähemmäksi vanhusta, sillä hänen kasvonsa suurenivat ryppyisenä riisipiirakkana aamun hämärässä.
Hän katselee minua korkeuksistaan ja nauraa minun tyhmyyttäni.
Aivan kuin puut olisivat hiljentyneet kuuntelemaan vanhuksen ajatuksia, kun perhoset punovat taivaalle värikästä kranssia.
Yritän höristää korviani kuulakseni hiljaiset kuiskaukset, mutta kuulen vain oman painavan hengityksen ja vanhuksen loittonevat askeleet.
Jotenkin hämärästi muistan kääntyneen etu kantilta taka kantille.
On myös hyvin mahdollista, että muistan väärin, mutta jotenkin näin se meni.
Kello oli aika tarkalleen viittä vailla viisi, tarkistin sen kirkon kumisevasta kellosta.
Edessäni asteli kumaraselkäinen vanhus, en oikein erottanut, että oliko hän mies vai nainen, mutta likainen riepu hänellä oli päällään. Jaloissa vaatimattomat ja pienet tossut, nekin näyttävät puhki kävellyiltä.
Matkaa hänen takanaan tehtyäni, saavumme risteykseen, jossa vanhus suoristaa selkänsä, niin kuuset ja männiköt jäävät pieneksi hänen rinnallaan. Silmäni pyöristyvät kahdeksi suureksi Arabian lautaseksi, samalla puista kuuluu lehtiperhosten kuhinaa ja ilmasto muuttuu keltaiseksi suhinaksi.
Minun ei tarvinnut edes mennä lähemmäksi vanhusta, sillä hänen kasvonsa suurenivat ryppyisenä riisipiirakkana aamun hämärässä.
Hän katselee minua korkeuksistaan ja nauraa minun tyhmyyttäni.
Aivan kuin puut olisivat hiljentyneet kuuntelemaan vanhuksen ajatuksia, kun perhoset punovat taivaalle värikästä kranssia.
Yritän höristää korviani kuulakseni hiljaiset kuiskaukset, mutta kuulen vain oman painavan hengityksen ja vanhuksen loittonevat askeleet.
torstai 23. elokuuta 2018
Sulle
Mökillä sen tajusin,
kun kuvittelin kuulevan jumalan,
tai sitten saatanan.
Sain siellä päähän pinttymän,
tulevasta menneestä unohduksesta,
menevästä tulevasta menneisyydestä.
Juoksin tarinassa kirjoitetun,
juoksin tarinaan sotkuisten retkien,
lepoa vailla hetkien.
Sen lammen helmen sinulle sukelsin,
muistatko kuinka tukkaasi tukistin,
hellästi kaulastasi puristin.
Soudimme poikki lammen,
kurki lauman ohitimme tammen,
joimme rakkauden sammen.
Poikkipuita kompastelimme yhtenäisin jaloin,
niin kolusimme kannoissa,
kuusiston helmoissa toisemme vannoimme.
kun kuvittelin kuulevan jumalan,
tai sitten saatanan.
Sain siellä päähän pinttymän,
tulevasta menneestä unohduksesta,
menevästä tulevasta menneisyydestä.
Juoksin tarinassa kirjoitetun,
juoksin tarinaan sotkuisten retkien,
lepoa vailla hetkien.
Sen lammen helmen sinulle sukelsin,
muistatko kuinka tukkaasi tukistin,
hellästi kaulastasi puristin.
Soudimme poikki lammen,
kurki lauman ohitimme tammen,
joimme rakkauden sammen.
Poikkipuita kompastelimme yhtenäisin jaloin,
niin kolusimme kannoissa,
kuusiston helmoissa toisemme vannoimme.
torstai 16. elokuuta 2018
Lantti
Olisi aika lopettaa,
ei aikaa olekkaan,
turha aika opettaa.
Kolmella kerrottu lasku,
on maksamaton lasku,
helppo olla tyhjätasku.
ei aikaa olekkaan,
turha aika opettaa.
Kolmella kerrottu lasku,
on maksamaton lasku,
helppo olla tyhjätasku.
Viikko
Viikon putkessa ei kaikkiaan jaksa,
kulkee pää kainalossa,
viikko käsillä kulkiessa.
Vastausta ohikulkijoilta kuullessaan,
käännyn kapinan noustessaan,
syytösten keskelle joutuessaan.
Syöksen suustani tulta,
tule nyt eteeni,
vien sinut kulta.
Nyt rohkene vastustaa valtaa,
nostettuaan meidän yhteistä maljaa,
näin kiitämme valtakunnan karjaa.
Raaputettu on riittämiin arpaa,
kulutettu on kylämme kaljaa,
nousemme vihdoin uuteen valtaan.
Eikä ole sanaa vastaan,
myötä rinnan kahta,
näkemättä omaa lasta.
kulkee pää kainalossa,
viikko käsillä kulkiessa.
Vastausta ohikulkijoilta kuullessaan,
käännyn kapinan noustessaan,
syytösten keskelle joutuessaan.
Syöksen suustani tulta,
tule nyt eteeni,
vien sinut kulta.
Nyt rohkene vastustaa valtaa,
nostettuaan meidän yhteistä maljaa,
näin kiitämme valtakunnan karjaa.
Raaputettu on riittämiin arpaa,
kulutettu on kylämme kaljaa,
nousemme vihdoin uuteen valtaan.
Eikä ole sanaa vastaan,
myötä rinnan kahta,
näkemättä omaa lasta.
keskiviikko 15. elokuuta 2018
Kello 03.00
Gusamus fagius: Kello 03.00
Haaveiluni päättyi naapurin meuhkaamiseen. Olisi voinut kuvitella, että naapuri olisi tullut seinästä läpi, sillä rytinä oli sitä luokkaa.
Seinältäni tippuivat taulut ja astiakaapin perintö astiasto sai myös osansa. Itse pelästyin vallattomasti, taisin päästää alleni, sehän tässä päähän ottaakin. Vatsani pyörähti kuin karuselli, seuraavaksi katselin sängyssä makoilevaa pientä ruskeaa ystävää.
Voi Gustavson, mitä menit tekemään?
Punainen kylpytakki päälle ja Gustavsonin ovelle.
Koputan oveen isolla kädellä niin, että varmasti kuurotkin kuulevat ja kuolleet heräävät haudoissaan.
Huoneistosta kuuluu erikoisia ääni, mielikuvitukseni tuottaa ajatuksen kivinorsuista, jotka ovat kiivaasti parittelemassa.
Viimein Gustavson avaa ovensa. Olen hetken mykistyneenä näkemästäni, kun edessäni seisoo alaston mies intiaani päähine päässään.
Onko sinulla täällä norsuja panemassa toisiaan perseeseen, kun kuuluu sellainen jytke?
Gustavson: Rakas naapurini Fagius. Olemme juuri jännän äärellä, nimittäin saimme vaimoni kanssa IKEAN hyllykön ripustettua seinälle. Nyt näemme kuinka se toimii oikeassa toiminnassa!
Fagius: Tuleeko yhden kaapin asentamisesta noin kova pauke.
Oletko muuten huomannut, että olette alasti?
Gustavson: Pahoittelen meteliä, mutta kun kyse on Ruotsalaisista kalusteista, niin on välttämätöntä riisua vaateet saadessaan mutterit oikeisiin reikiin. Niin, se pamahdus johtuu ihan vain Ruotsalaisista selosteista.
Huomaan Gustavsonin intiaanipäähineen takaa, kuinka hänen vaimonsa istuu lattialla persialaismaton päällä. Hänen päästään nousee mustan sakeaa savua. Vedä johtopäätöksen, että valtava posahdus on kuulunut vaimon päästä, tutkiessaan monimutkaisia ohjeita.
Mutta todellinen räjähtämisen syy taitaa löytyä Gustavsonin keskelle kämmentä kasvanut peukalo.
Jätän asian sikseen toivossa, että saan nukkua seuraavat pari tuntia rauhassa.
Hyvää yötä.
MPS
Ei ole ymmärrystä maan,
välillä taivaan pilvien,
ei merten syvänteiden.
Tämä lopu ei koskaan,
rämpinyt läpi loskan,
kuuroutunut sanojen moskan.
Syntynyt yhä uudestaan,
uudestaan syntynyt,
yhä uudestaan.
Lennän unesta toiseen,
toisten unissa kaapu,
sinun pelkosi aamu.
Vieläkin kyselevät perään,
koska unesta herään,
anna lapsen lepää.
välillä taivaan pilvien,
ei merten syvänteiden.
Tämä lopu ei koskaan,
rämpinyt läpi loskan,
kuuroutunut sanojen moskan.
Syntynyt yhä uudestaan,
uudestaan syntynyt,
yhä uudestaan.
Lennän unesta toiseen,
toisten unissa kaapu,
sinun pelkosi aamu.
Vieläkin kyselevät perään,
koska unesta herään,
anna lapsen lepää.
tiistai 14. elokuuta 2018
Sielun meri
Sielu huuhtoo likaisen kehon,
valuva lika nieluun syöpyy,
tunnen lian juopuessain.
Kaatuu meri taka vuosien,
korjaa virheet meren suot,
tulevat rantaan roskat nuo.
Puhaltaa hän tuulen huulen,
punaisen auringon myrsky käy,
valaisee taivaan tyyni on.
lauantai 11. elokuuta 2018
Ali ja Pekka
Ali: Tavattomat taivutukset taittuvat taivankappaleeksi ja tippuvat alas.
Silloin viestin kuuluisi kuulua ja kuuluu perinteiseen yli jäämä kuormaan.
Pekka: Taasko puhaltelet kynttilöitä, jotka juuri sain sytytettyä.
Ali: Voit kyllä jatkaa askin naarmuttamista, mutta minä en kyllä jätä ikkunaa auki pakkasella.
Pekka: Niin, mutta on aivan kohtuutonta pyytää köyhiä kumartamaan omassa kodissaan. Sitä paitsi henkesi haisee.
Ali: Kuules Pekka. Asia on nyt niin, että olen ammatiltani liekkimies!
Pekka: Olet korkeintaan liekinsammuttaja.
Ali: Pitää paikkaansa
Pekka: Meinaatko, että se on jokin ammatti.
Ali: Kyllä vain. Kaupunki tarjosi sadalle ensimmäiselle keuhkolliselle ihmiselle töitä.
Pekka: Mitä tämä työ pitää sisällään?
Ali: Pyörimme ympäri stadia ja sammuttelemme ihmisten röökejä. Siksi kannamme mukanamme vaahtosammuttimia ja teisereitä.
Pekka: Okei. Sen vaahtosammuttimen kyllä ymmärrän työssäsi, mutta miksi pitää olla teiseri?
Ali: Se on melko yleistä meidän työssä, että kun menee sammuttamaan kohdetta, niin kaveri pomppaa kaikista liiveistään ja hyökkää kimppuun.
Pekka: No kylläpä on sitten hyvä, että on teiserit mukana.
Mutta miten ihmeessä Kaupunki tarjoaa tälläistä työtä?
Eikö tuo ole jo vapauden riistoa?
Ali: Etkö ole kuullut savuttomasta suomesta ja uusista hankkeista joita on laitettu nyt vireille?
Pekka: Olen kyllä kuullut jotain huhuja, mutta luullin niiden olevan pelkkiä huhuja. Mutta nämä hankkeet ovat kyllä erinomaisia, sillä ihmiset kuolevat ennemmin tupakkaan kuin mihinkään muuhun.
Ali: Ei tässä ole ihmisten hengestä kysymys.
Pekka: Mistä on sitten kysymys?
Ali: Katukuvasta. Poliitikot epäilevät, että kun saamme turhat tupakoitsijat pois lähettämästä savumerkkejä ilmoille, niin saadaan kohtuuton maahanmuutto kuriin.
Pekka: Täytyy sanoa, että en olisi keksinyt noin suuremmoista ja fantastitsa ideaa!
Ali: Oli siinä vielä toinenkin pointti.
Pekka: Olen pelkkänä korvana uudenkarheille ideoille politiikan saralta!
Ali: Tällä toiminnalla saadaan nostettua työllisyys prosenttia, jotta päästäisiin tavoitteisiin.
Pekka: Nerokasta toimintaa säilyttää oma nahka korkeammilla palleilla.
Ali: Oli hauska käydä kylässä, mutta nyt täytyy lähteä pelastamaan Suomen tulevaisuus.
Pekka: Kiva kun kävit. Onnea matkaan.
Silloin viestin kuuluisi kuulua ja kuuluu perinteiseen yli jäämä kuormaan.
Pekka: Taasko puhaltelet kynttilöitä, jotka juuri sain sytytettyä.
Ali: Voit kyllä jatkaa askin naarmuttamista, mutta minä en kyllä jätä ikkunaa auki pakkasella.
Pekka: Niin, mutta on aivan kohtuutonta pyytää köyhiä kumartamaan omassa kodissaan. Sitä paitsi henkesi haisee.
Ali: Kuules Pekka. Asia on nyt niin, että olen ammatiltani liekkimies!
Pekka: Olet korkeintaan liekinsammuttaja.
Ali: Pitää paikkaansa
Pekka: Meinaatko, että se on jokin ammatti.
Ali: Kyllä vain. Kaupunki tarjosi sadalle ensimmäiselle keuhkolliselle ihmiselle töitä.
Pekka: Mitä tämä työ pitää sisällään?
Ali: Pyörimme ympäri stadia ja sammuttelemme ihmisten röökejä. Siksi kannamme mukanamme vaahtosammuttimia ja teisereitä.
Pekka: Okei. Sen vaahtosammuttimen kyllä ymmärrän työssäsi, mutta miksi pitää olla teiseri?
Ali: Se on melko yleistä meidän työssä, että kun menee sammuttamaan kohdetta, niin kaveri pomppaa kaikista liiveistään ja hyökkää kimppuun.
Pekka: No kylläpä on sitten hyvä, että on teiserit mukana.
Mutta miten ihmeessä Kaupunki tarjoaa tälläistä työtä?
Eikö tuo ole jo vapauden riistoa?
Ali: Etkö ole kuullut savuttomasta suomesta ja uusista hankkeista joita on laitettu nyt vireille?
Pekka: Olen kyllä kuullut jotain huhuja, mutta luullin niiden olevan pelkkiä huhuja. Mutta nämä hankkeet ovat kyllä erinomaisia, sillä ihmiset kuolevat ennemmin tupakkaan kuin mihinkään muuhun.
Ali: Ei tässä ole ihmisten hengestä kysymys.
Pekka: Mistä on sitten kysymys?
Ali: Katukuvasta. Poliitikot epäilevät, että kun saamme turhat tupakoitsijat pois lähettämästä savumerkkejä ilmoille, niin saadaan kohtuuton maahanmuutto kuriin.
Pekka: Täytyy sanoa, että en olisi keksinyt noin suuremmoista ja fantastitsa ideaa!
Ali: Oli siinä vielä toinenkin pointti.
Pekka: Olen pelkkänä korvana uudenkarheille ideoille politiikan saralta!
Ali: Tällä toiminnalla saadaan nostettua työllisyys prosenttia, jotta päästäisiin tavoitteisiin.
Pekka: Nerokasta toimintaa säilyttää oma nahka korkeammilla palleilla.
Ali: Oli hauska käydä kylässä, mutta nyt täytyy lähteä pelastamaan Suomen tulevaisuus.
Pekka: Kiva kun kävit. Onnea matkaan.
Lukematon viesti
Pervojen ajatusten peloista säkenöiviin päivä huoneisiin.
Pelon tärinästä romanttisiin kainalopieruihin.
Romantiikan kliseistä suuntana itää.
Peruuttamattomista liikkeistä paluu takaisin oravanpyörään tuntuu psykeleedisen kuolettavalta.
Kuinka näyttääkään kotikatu hiljaisuuttaan, sillä pilvetkin näyttävät peruuttavan taivaalla.
Ei ole oikeutta pysähtyä villin sahdin vereen virratessa, niin kuin ei ollut pysähtyä illan pikkutunnit.
Pelon tärinästä romanttisiin kainalopieruihin.
Romantiikan kliseistä suuntana itää.
Peruuttamattomista liikkeistä paluu takaisin oravanpyörään tuntuu psykeleedisen kuolettavalta.
Kuinka näyttääkään kotikatu hiljaisuuttaan, sillä pilvetkin näyttävät peruuttavan taivaalla.
Ei ole oikeutta pysähtyä villin sahdin vereen virratessa, niin kuin ei ollut pysähtyä illan pikkutunnit.
perjantai 20. heinäkuuta 2018
3
Viha ohjaa ja määrää matkan määränpään.
Kieltäessäsi vihan, joudut peittämään sen jonkin riippuvuuden alle.
Kieltäessäsi riippuvuuden, olet henkisesti hyvin sairas.
Kun emme kykene itse havaitsemaan sairauttamme, emmekä halua kuulla sitä keltään muultakaan, niin heitämme hiekkaa lisää arkun päälle. Tämän asian ydin ei ole siinä, että kuinka paljon kuoppaan heitämme hiekkaa. Itse ydin piilee kuopan pohjassa, sekä siinä, että kuinka siellä selvitään.
En tule antamaan vastauksia, enkä mitään viisautta, sillä tiedätte kyllä itsekkin kuinka ongelma ratkaistaan.
torstai 19. heinäkuuta 2018
Nimetön
Olen lasikuutio terävin kulmineen. Ihmisten katseet ovat lasittuneet paikalleen paisumaan. Heijastus näyttäytyy katsojan silmiin pelkona pakoilevana metsän peikkona.
Kyynelten virta vie mukanaan rikkoutuneen sielun sanomattomiin sanoihin. On kuulematta hukkuvat huudot maailman pakoihin.
Heistä yhden jäänteet nostettu muiden ylle, tehdessään hänestä marttyyri sankarin. Yhden verran parempi. Yhden verran hienompi ja kauniinpi.
keskiviikko 23. toukokuuta 2018
Etna
Haluani tahdosta vieköön elämän. Yksi toisen kuultuaan kääntyi nopeasti pois silmistä häviää. Sillan sumuisen yössä kuu paistaa poistuen sen toistuen taas seuraavaan. Oltuaan hetken hänen kuultuaan soiton nuoren nuotin. Näin löytynyt taivaan rantaa nuoleva vuori.
Syy
Ei ole mitään sanottavaa. Ei ole ollut aikoihin aikaa jolloin olisin ollut merkityksen meinaavaa toden tuntua. Ohi meneviä päiviä herännyt ennen auringon nousua loputtomalta tuntuvaan väsymykseen. Tehnyt itselleen arjesta ainutlaatuisen syyn olla pois ihmisten kuultavana. Rakentanut kuplaa kuplien sisään ja toivonut säilyvän ehjänä rantaan.
Ne vaihtoehtoiset maailmat puskevat läpi todellisuuden. On unohdettava tämä todellisuus. Vaikka tiedämme sen olevan virhe, niin korvataan se toistuvalla toisella ja mahtavammalla todellisuudella.
Aikamme ongelma on nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja nähdä maailma sumennettujen lasien läpi. Nähdään kauneutta peilistä, jossa on pirstoutunut aikaamme.
Ne vaihtoehtoiset maailmat puskevat läpi todellisuuden. On unohdettava tämä todellisuus. Vaikka tiedämme sen olevan virhe, niin korvataan se toistuvalla toisella ja mahtavammalla todellisuudella.
Aikamme ongelma on nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja nähdä maailma sumennettujen lasien läpi. Nähdään kauneutta peilistä, jossa on pirstoutunut aikaamme.
sunnuntai 13. toukokuuta 2018
Ei enään
Yksinäiäsyys ei enään ole yksinäisyyttä, kun huomaat keskustelevasi pään sisällä olevalle äänelle. Et tunne yksinäisyyttä, et tunne häpeää, etkä myöskään kaipaa muiden seuraa. Viettämäsi aika sisällä pään menettää merkityksensä, sillä aikaa on samantekevää. Vaikka kuinka juokset pakoon, niin huomaat sen olevan turhaa, sillä minne jalat vie on äänen tultava mukana.
Kerran unohdut katsomaan mahonki taulua, jääköön silmäsi kuva taulun karmeihin muistoksi sukupolville.
Kerran unohdut katsomaan mahonki taulua, jääköön silmäsi kuva taulun karmeihin muistoksi sukupolville.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2018
Musta kuoppa.
Matkalla mustan kuopan uumeniin. Matkassani minulla oli fikkari ja linkkuveitsi, jonka nimitin ennen matkaa Nikkariksi. Kävelin äärettömän vanhoja portaita alas valaisemalla askelmiani. Jos jokin porras lahoaa altani, niin tipahdan valtoimenaan mustaan kuoppaan. Tein matkaani varoen siinä toivossa, että pääsen naarmuitta perille, vaikka en tiedä mikä minua siellä odottaa. Porras hässäkkä vain jatkuu ja jatkuu, kunnes saavun risteys kohtaan. Vasemmalle katsoessani näen tunnelin, todella pimeän tunnelin vajoavan syvälle Helvettiin. Oikealla puolellani näyttää olevan kutsuvan näköinen ovi. Osoitan fikkarillani ovea ja se narisee inhoittavalla tavalla. Kuumotus kerron on Nikkaria vaille 100, mutta lähestyn hiljakseen kohti oven suuta ja rykäisen oven auki. Ammottava tyhjyys toivottaa minut tervetulleeksi tyhjyyden taivaaseen.
torstai 8. maaliskuuta 2018
Huhuu.
Huhuu. Kuuluko mitään? Huhuu! Kuulen kuiskauksia kadulla kävellessäni. Kuulen niitä talojen nurkista ja porttikongeista. Oloni on niin kevyt, etten tiedä olenko hengissä. Vaikka aurinko ei tänäänkään noussut, niin mieleni on aurinkoa täynnä. Teen sen, mitä kaikkien pitäisi tehdä, elää nyt ja tässä. Miksi annan tämän fiiliksen unohtua vain parissa hetkessä. Minne annan sen karata?
Nyt jumalauta et karkaa! Teen töitä niskalimassa saadakseni tuon mahtavan fiiliksen, raadan, kaadan vaikka kivitalon, jos se sitä todella vaatii. Mutta kuinka käykään tavoiteltaessa tunnetta johon ei vaadita mitään. Minä tipahdan kuin hauras lasi tehtaan lattialle. Tai olen yhtä avuton, niin kuin joutsen öljy vuodon uhriksi jäätyään.
Vaikka nousen jaloilleni, olen tiputtanut itseni niin monta kertaa, että paha olo on normaali tila. Kun kuvittelen olevani kunnossa, niin se on kaukana siitä, mikä on todellista totta. Tulen harhaiseksi omista tunteistani ja toisten tunteista. Olen luonut itselleni kierteen joka näyttää synkältä. Sehän onkin itse asian ydin, pyörin omassa paskassa aivan kuten porsas tekee, vain sillä erotuksella, että porsas tekee sen myös muiden paskassa.
lauantai 3. maaliskuuta 2018
O
Odotus unelmasta on loppumaton.
Odotus loppumattomuudesta on lopuksi loputon odotus johon ei mahti mahda yltää.
Yksikin käänne on kohtuuton ja odottamaton.
Odotus ja käänteet on maailman piste ja pointti.
Odotus loppumattomuudesta on lopuksi loputon odotus johon ei mahti mahda yltää.
Yksikin käänne on kohtuuton ja odottamaton.
Odotus ja käänteet on maailman piste ja pointti.
tiistai 6. helmikuuta 2018
Hullu täällä terve.
Hullu täällä terve. Ajattelin kirjoittaa kirjeen näin ajankuluksi.
Voisin näin ensiksi kertoa vähän itsestäni, sillä haluan, että saatte minusta jonkin kuvitelman. Omistan pitkät mustat hiukset. Upotin hiukseni mustaan maalikannuun, koska en löytänyt pensseliä jolla olisin maalannut Saatanan seinään. Paskat mistään pensseleistä, eihän minulla olisi edes ollut varaa pensseliin. Ajattelin, että kun päästä löytyy karvoja ja muutenkin jostain on säästettävä tällaisina aikoina, kun joutuu perseestä kaapimaan rekka miehen pastilleja.
Pukeudun pitkään mustaan nahkaiseen takkiin joka on minulle aivan liian iso, se on niin iso, että lähden lentoon aina kun meri tuuli puhaltaa. Paskat mistään siivistä, sillä onhan minulla takki joka lennättää minut myrskyn tullen viroon, josta haen täydennystä autotallin viinakaappiin. Älkää vetäkö vääriä johtopäätöksiä, että olisin joku juoppo, ei viina ole minulle mikään ongelma. Viina on saatanan tuoma lahja meille kaikille pikku Saatanan pojille.
Kirjoitin viime viikolla kirjeen naapurin tytölle. Olen katsellut häntä pidemmän aikaa, mutta nyt rohkenin ja tein sen. Kirjoitin näin: Sinä kaunein lumpeen kukka viehättävin terälehdin saat minun polttimet sulamaan silmä kuoppiini. Et voi uskoakaan omaan kauneuteen, ellen sitä sinulle todista.
Mutta kirjoitin tämän kaiken omalla ulosteellani ja voitte arvata, että sainko vastausta. Odotin viikon ja toisenkin viikon, kunnes vastaus saapui juuri ennen nukkumaan menoa. Kuulen mieletöntä rutinaa ja pauketta oven suusta ja huomaan kuinka paska valuu posti luukusta suloisesti eteisen punaisella matolle. Aivan uskomaton rakkauden osoitus. Aloin pohtimaan, että oliko hän pantannut pari viikkoa jotta voisi antaa viestin minulle, nimittäin en ole koskaan nähnyt noin suurta kasaa paskaa! Vai muuttuuko tyttö iltaisin hevoseksi?
Voisin näin ensiksi kertoa vähän itsestäni, sillä haluan, että saatte minusta jonkin kuvitelman. Omistan pitkät mustat hiukset. Upotin hiukseni mustaan maalikannuun, koska en löytänyt pensseliä jolla olisin maalannut Saatanan seinään. Paskat mistään pensseleistä, eihän minulla olisi edes ollut varaa pensseliin. Ajattelin, että kun päästä löytyy karvoja ja muutenkin jostain on säästettävä tällaisina aikoina, kun joutuu perseestä kaapimaan rekka miehen pastilleja.
Pukeudun pitkään mustaan nahkaiseen takkiin joka on minulle aivan liian iso, se on niin iso, että lähden lentoon aina kun meri tuuli puhaltaa. Paskat mistään siivistä, sillä onhan minulla takki joka lennättää minut myrskyn tullen viroon, josta haen täydennystä autotallin viinakaappiin. Älkää vetäkö vääriä johtopäätöksiä, että olisin joku juoppo, ei viina ole minulle mikään ongelma. Viina on saatanan tuoma lahja meille kaikille pikku Saatanan pojille.
Kirjoitin viime viikolla kirjeen naapurin tytölle. Olen katsellut häntä pidemmän aikaa, mutta nyt rohkenin ja tein sen. Kirjoitin näin: Sinä kaunein lumpeen kukka viehättävin terälehdin saat minun polttimet sulamaan silmä kuoppiini. Et voi uskoakaan omaan kauneuteen, ellen sitä sinulle todista.
Mutta kirjoitin tämän kaiken omalla ulosteellani ja voitte arvata, että sainko vastausta. Odotin viikon ja toisenkin viikon, kunnes vastaus saapui juuri ennen nukkumaan menoa. Kuulen mieletöntä rutinaa ja pauketta oven suusta ja huomaan kuinka paska valuu posti luukusta suloisesti eteisen punaisella matolle. Aivan uskomaton rakkauden osoitus. Aloin pohtimaan, että oliko hän pantannut pari viikkoa jotta voisi antaa viestin minulle, nimittäin en ole koskaan nähnyt noin suurta kasaa paskaa! Vai muuttuuko tyttö iltaisin hevoseksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)