Viikko

Viikon putkessa ei kaikkiaan jaksa, 
kulkee pää kainalossa, 
viikko käsillä kulkiessa.

Vastausta ohikulkijoilta kuullessaan,
käännyn kapinan noustessaan,
syytösten keskelle joutuessaan.

Syöksen suustani tulta,
tule nyt eteeni,
vien sinut kulta.


Nyt rohkene vastustaa valtaa,
nostettuaan meidän yhteistä maljaa,
näin kiitämme valtakunnan karjaa.

Raaputettu on riittämiin arpaa,
kulutettu on kylämme kaljaa,
nousemme vihdoin uuteen valtaan.

Eikä ole sanaa vastaan, 
myötä rinnan kahta,
näkemättä omaa lasta.