Vanhus

Huusitko minun menevän väärään suuntaan?

Jotenkin hämärästi muistan kääntyneen etu kantilta taka kantille.
On myös hyvin mahdollista, että muistan väärin, mutta jotenkin näin se meni.

Kello oli aika tarkalleen viittä vailla viisi, tarkistin sen kirkon kumisevasta kellosta. 
Edessäni asteli kumaraselkäinen vanhus, en oikein erottanut, että oliko hän mies vai nainen, mutta likainen riepu hänellä oli päällään. Jaloissa vaatimattomat ja pienet tossut, nekin näyttävät puhki kävellyiltä. 

Matkaa hänen takanaan tehtyäni, saavumme risteykseen, jossa vanhus suoristaa selkänsä, niin kuuset ja männiköt jäävät pieneksi hänen rinnallaan. Silmäni pyöristyvät kahdeksi suureksi Arabian lautaseksi, samalla puista kuuluu lehtiperhosten kuhinaa ja ilmasto muuttuu keltaiseksi suhinaksi.

Minun ei tarvinnut edes mennä lähemmäksi vanhusta, sillä hänen kasvonsa suurenivat ryppyisenä riisipiirakkana aamun hämärässä.
Hän katselee minua korkeuksistaan ja nauraa minun tyhmyyttäni. 


Aivan kuin puut olisivat hiljentyneet kuuntelemaan vanhuksen ajatuksia, kun perhoset punovat taivaalle värikästä kranssia.
Yritän höristää korviani kuulakseni hiljaiset kuiskaukset, mutta kuulen vain oman painavan hengityksen ja vanhuksen loittonevat askeleet.

Sulle

Mökillä sen tajusin,
kun kuvittelin kuulevan jumalan,
tai sitten saatanan.

Sain siellä päähän pinttymän,
tulevasta menneestä unohduksesta,
menevästä tulevasta menneisyydestä. 

Juoksin tarinassa kirjoitetun,
juoksin tarinaan sotkuisten retkien,
lepoa vailla hetkien.

Sen lammen helmen sinulle sukelsin,
muistatko kuinka tukkaasi tukistin,
hellästi kaulastasi puristin.

Soudimme poikki lammen,
kurki lauman ohitimme tammen,
joimme rakkauden sammen.

Poikkipuita kompastelimme yhtenäisin jaloin,
niin kolusimme kannoissa,
kuusiston helmoissa toisemme vannoimme.

Lantti

Olisi aika lopettaa, 
ei aikaa olekkaan,
turha aika opettaa.

Kolmella kerrottu lasku,
on maksamaton lasku,
helppo olla tyhjätasku.

Viikko

Viikon putkessa ei kaikkiaan jaksa, 
kulkee pää kainalossa, 
viikko käsillä kulkiessa.

Vastausta ohikulkijoilta kuullessaan,
käännyn kapinan noustessaan,
syytösten keskelle joutuessaan.

Syöksen suustani tulta,
tule nyt eteeni,
vien sinut kulta.


Nyt rohkene vastustaa valtaa,
nostettuaan meidän yhteistä maljaa,
näin kiitämme valtakunnan karjaa.

Raaputettu on riittämiin arpaa,
kulutettu on kylämme kaljaa,
nousemme vihdoin uuteen valtaan.

Eikä ole sanaa vastaan, 
myötä rinnan kahta,
näkemättä omaa lasta.

Kello 03.00

Gusamus fagius: Kello 03.00

Haaveiluni päättyi naapurin meuhkaamiseen. Olisi voinut kuvitella, että naapuri olisi tullut seinästä läpi, sillä rytinä oli sitä luokkaa.

Seinältäni tippuivat taulut ja astiakaapin perintö astiasto sai myös osansa. Itse pelästyin vallattomasti, taisin päästää alleni, sehän tässä päähän ottaakin. Vatsani pyörähti kuin karuselli, seuraavaksi katselin sängyssä makoilevaa pientä ruskeaa ystävää. 

Voi Gustavson, mitä menit tekemään?

Punainen kylpytakki päälle ja Gustavsonin ovelle. 

Koputan oveen isolla kädellä niin, että varmasti kuurotkin kuulevat ja kuolleet heräävät haudoissaan.

Huoneistosta kuuluu erikoisia ääni, mielikuvitukseni tuottaa ajatuksen kivinorsuista, jotka ovat kiivaasti parittelemassa.

Viimein Gustavson avaa ovensa. Olen hetken mykistyneenä näkemästäni, kun edessäni seisoo alaston mies intiaani päähine päässään. 

Onko sinulla täällä norsuja panemassa toisiaan perseeseen, kun kuuluu sellainen jytke? 

Gustavson: Rakas naapurini Fagius. Olemme juuri jännän äärellä, nimittäin saimme vaimoni kanssa IKEAN hyllykön ripustettua seinälle. Nyt näemme kuinka se toimii oikeassa toiminnassa!

Fagius: Tuleeko yhden kaapin asentamisesta noin kova pauke.

Oletko muuten huomannut, että olette alasti?

Gustavson: Pahoittelen meteliä, mutta kun kyse on Ruotsalaisista kalusteista, niin on välttämätöntä riisua vaateet saadessaan mutterit oikeisiin reikiin. Niin, se pamahdus johtuu ihan vain Ruotsalaisista selosteista.

Huomaan Gustavsonin intiaanipäähineen takaa, kuinka hänen vaimonsa istuu lattialla persialaismaton päällä. Hänen päästään nousee mustan sakeaa savua. Vedä johtopäätöksen, että valtava posahdus on kuulunut vaimon päästä, tutkiessaan monimutkaisia ohjeita. 

Mutta todellinen räjähtämisen syy taitaa löytyä Gustavsonin keskelle kämmentä kasvanut peukalo.

Jätän asian sikseen toivossa, että saan nukkua seuraavat pari tuntia rauhassa.

Hyvää yötä.

MPS

Ei ole ymmärrystä maan,
välillä taivaan pilvien,
ei merten syvänteiden.

Tämä lopu ei koskaan,
rämpinyt läpi loskan,
kuuroutunut sanojen moskan.

Syntynyt yhä uudestaan,
uudestaan syntynyt,
yhä uudestaan.

Lennän unesta toiseen,
toisten unissa kaapu,
sinun pelkosi aamu.

Vieläkin kyselevät perään,
koska unesta herään,
anna lapsen lepää.

Sielun meri

Sielu huuhtoo likaisen kehon,
valuva lika nieluun syöpyy,
tunnen lian juopuessain.



Kaatuu meri taka vuosien,
korjaa virheet meren suot,
tulevat rantaan roskat nuo.  



Puhaltaa hän tuulen huulen,
punaisen auringon myrsky käy,
valaisee taivaan tyyni on.

Ali ja Pekka

Ali: Tavattomat taivutukset taittuvat taivankappaleeksi ja tippuvat alas.
Silloin viestin kuuluisi kuulua ja kuuluu perinteiseen yli jäämä kuormaan.


Pekka: Taasko puhaltelet kynttilöitä, jotka juuri sain sytytettyä. 

Ali: Voit kyllä jatkaa askin naarmuttamista, mutta minä en kyllä jätä ikkunaa auki pakkasella.

Pekka: Niin, mutta on aivan kohtuutonta pyytää köyhiä kumartamaan omassa kodissaan. Sitä paitsi henkesi haisee. 

Ali: Kuules Pekka. Asia on nyt niin, että olen ammatiltani liekkimies!

Pekka: Olet korkeintaan liekinsammuttaja.

Ali: Pitää paikkaansa 

Pekka: Meinaatko, että se on jokin ammatti.

Ali: Kyllä vain. Kaupunki tarjosi sadalle ensimmäiselle keuhkolliselle ihmiselle töitä.

Pekka: Mitä tämä työ pitää sisällään?

Ali: Pyörimme ympäri stadia ja sammuttelemme ihmisten röökejä. Siksi kannamme mukanamme vaahtosammuttimia ja teisereitä.

Pekka: Okei. Sen vaahtosammuttimen kyllä ymmärrän työssäsi, mutta miksi pitää olla teiseri?

Ali: Se on melko yleistä meidän työssä, että kun menee sammuttamaan kohdetta, niin kaveri pomppaa kaikista liiveistään ja hyökkää kimppuun.

Pekka: No kylläpä on sitten hyvä, että on teiserit mukana. 
Mutta miten ihmeessä Kaupunki tarjoaa tälläistä työtä? 
Eikö tuo ole jo vapauden riistoa?

Ali: Etkö ole kuullut savuttomasta suomesta ja uusista hankkeista joita on laitettu nyt vireille?

Pekka: Olen kyllä kuullut jotain huhuja, mutta luullin niiden olevan pelkkiä huhuja. Mutta nämä hankkeet ovat kyllä erinomaisia, sillä ihmiset kuolevat ennemmin tupakkaan kuin mihinkään muuhun.

Ali: Ei tässä ole ihmisten hengestä kysymys.

Pekka: Mistä on sitten kysymys?

Ali: Katukuvasta. Poliitikot epäilevät, että kun saamme turhat tupakoitsijat pois lähettämästä savumerkkejä ilmoille, niin saadaan kohtuuton maahanmuutto kuriin.

Pekka: Täytyy sanoa, että en olisi keksinyt noin suuremmoista ja fantastitsa ideaa!

Ali: Oli siinä vielä toinenkin pointti.

Pekka: Olen pelkkänä korvana uudenkarheille ideoille politiikan saralta!

Ali: Tällä toiminnalla saadaan nostettua työllisyys prosenttia, jotta päästäisiin tavoitteisiin. 

Pekka: Nerokasta toimintaa säilyttää oma nahka korkeammilla palleilla.

Ali: Oli hauska käydä kylässä, mutta nyt täytyy lähteä pelastamaan Suomen tulevaisuus.

Pekka: Kiva kun kävit. Onnea matkaan.

Lukematon viesti

Pervojen ajatusten peloista säkenöiviin päivä huoneisiin.
Pelon tärinästä romanttisiin kainalopieruihin.
Romantiikan kliseistä suuntana itää.

Peruuttamattomista liikkeistä paluu takaisin oravanpyörään tuntuu psykeleedisen kuolettavalta.
Kuinka näyttääkään kotikatu hiljaisuuttaan, sillä pilvetkin näyttävät peruuttavan taivaalla.

Ei ole oikeutta pysähtyä villin sahdin vereen virratessa, niin kuin ei ollut pysähtyä illan pikkutunnit.