MPS

Ei ole ymmärrystä maan,
välillä taivaan pilvien,
ei merten syvänteiden.

Tämä lopu ei koskaan,
rämpinyt läpi loskan,
kuuroutunut sanojen moskan.

Syntynyt yhä uudestaan,
uudestaan syntynyt,
yhä uudestaan.

Lennän unesta toiseen,
toisten unissa kaapu,
sinun pelkosi aamu.

Vieläkin kyselevät perään,
koska unesta herään,
anna lapsen lepää.