tiistai 16. heinäkuuta 2019

Armoton tyhjiö

Armoton tyhjiö.

Mieli.

Väitän, että jokaisella ihmisellä on elämässään sellainen vaihe, jossa tuntee äärimmäistä tyhjyyttä. Se ajaa ihmisen synkkiin ja syviin vesiin ajelehtimaan, joskus jopa hyvin pitkiksi ajoiksi. 

Vaiheilu pimeydessä saa ajattelemaan lopullista tuhoutumista ja äärimmäistä väliinpitämättömyyttä itsestään, sekä ympäröivästä maailmasta. Tämä vaihe ihmisen elämässä on kuitenkin elämän tärkeintä aikaa, vaikka se tuntuu aivan järjen vastaiselta ajatukselta, ainakin pimeässä ajateltuna.

Millä täytät omaa tyhjiötäsi, sillä elämä antaa alitajuisen suunnan jatkaa täytettyyn suuntaan. Se, mitä musta aukko imee itseensä, sitä se myös sisältää ja sitä se käyttää voimavarana pyörittääkseen omaa ekosysteemiään.

Mielen musta aukko sisältää sen kuonan, jota illan pimeimpinä aikoina märehdit suu täynnä suklaata. Mustan aukon mysteeri on liian lähellä nähtäväksi ja tarpeeksi kaukana tarkasteltavaksi. 

Armottoman tyhjyyden tunne paljastaa elämän todellisen luonteen. Se on siis kaikista illuusioista puhtain ja autenttisin tunne karuimmassa elämässämme. 

Jos tyhjässä ei syntyisi mitään, niin miten selitetään tyhjästä syntynyt Maailmankaikkeus ja idea siitä?

Musta aukko elämän selityksenä on meidän kaikkeuden sydän, joka sykkii, imee ja synnyttää uudistaakseen tarkoituksetonta elämää.