?

Totuus antaa yhden, mutta valheet monta muuta. 

Atomi

Tyhjyys osa ainetta leijailee, 
näkymätön sumu rivien välissä, 
älä katso edessä laajenevaan.

Täydestä olo tyhjenee, 
tyhjyyttä ilmaa ei näe, 
ei koe fyysisesti.

Näkymätön näin lua,
kuoriutuvan tyhjän atomin, 
paineesta toistaa itseään.  

Pyörii omalla radalla, 
törmää taas reitillään, 
uusiutuu toisen tavalla.

Mielikuvituksen polte.

Nyt se saa hiljaiseksi huutamaan kuutamon alas taivaalta, kääntämään ajatuksen uskoon.

Sitten se saa biotiikan pelaamaan omilla säännöillä, versumin etäisyyden pieneltä näyttämään.

Kun se saa näyttää maailman niiden lasien lävitse, josta heijastuksia katselen.



Täällä on olemassa vain minä,
jolle voin uskotella olevan todellinen.

Siellä on olemassa toisten toiseus,
johonka minuuteni pyrkii.

Kun on olemassa olematon totuus,
jota meinulle ei kerrota.
 


Tämä selitys ontuu ja kompastuu jalkoihinsa,
taittaa niskansa nähden punaisen maton.

Puristaa vilinän pakosta nyrkin,
kietoo symboolin amuletin kurkistaen voimiaan.  

Tällä hetkellä oli tekijänsä, 
jättäen kysymykset lojumaan. 










 

Tylsyyden riivaama pää.

Olin kotona ja oli helvetin tylsää. Aloin ajattelemaan tylsyyttäni ja tylsistyin entisestään. Aivan loistava homma, on pakko kiivetä katolle ja hypätä sieltä alas. Hyppäsin viisi kerroksisen talon katolta sitä enempää ajattelematta, tipahdan roskalavalle. Enää ei ole tylsää, mutta sitäkin enemmän vituttaa. 

Olisittepa nähneet mummelin ilmeen parvekkeen kaidetta nojattuaan. Hänen oli putsattava linssejä nähdäkseen, että liikkuuko tuo paska omilla jaloillaan.
Onpahan mummelilla kerrottavaa bingokerhossa, kuinka hänen elämässä taas tapahtuu, kun paskat liikkuvat nykyisin itsestään 

Kuulin, että mummeli oli höperrellyt ja höpötellyt viime bingo tapaamisessaan minun kaasuräjähdyksestä, niin ettei tekarit meinanneet pysyä suussaan. 


Silloin sain tylsyyden aivopierusta idean sytyttää klassiseen tyyliin tupakan, no sehän oli taas menoa, sillä sain räjäytettyä kaasuhellan. Silloin tajusin, että kuinka kova meteli lähteekään tekareista niiden kolistessa vanhassa päässä. 

Mutta tarinaan palatakseni paskaset vaatteeni löyhkäsivät niin, että toimittajan tarkka vainu haistoi jutun juuren. Toimittaja tulee nohevana kysymään uudesta tulevasta muotivillityksestä.

Huomaan kuinka paitaani on tyylikkäästi tarttunut nuuskamällejä, purkkaa ja tuo kolmas näyttää olevan itseään.

Yli-innokas toimittaja kaivaa puhelimestaan kameraa esiin, kunnes toteaa minun olevan se kuuluisa kylähullu ja pakenee paikalta.

Voi vittu mikä juntti! Jos en olisi saanut kylähullun mainetta, niin olisin varmasti Pariisin muotiviikoilla esittelemässä kesän uutta mallistoa. 

Kävelisin catwalkilla heiluttamassa persettäni niin kovaa, että ensimmäinen penkkirivi saisi tarkastella siivoojan kädenjälkeä.
Pyörähtelisin näppärästi catwakin reunoilla saaden aikaan niin mahtipontisen tuulenvireen, että yleisö luulee tulleensa teknoreiveihin lamppujen heiluessa. Sekä askellukseni olisi silmiä hemaisevaa, että olisi välttämätöntä käyttää aurinkolaseja.

Mutta ei! Nyt joudun tyytymään tylsyyden riivaamaan päähän. 

Autio kangastus

Kamelin kangastusten Maa,
kaupungin lyhtypylvään porttien vieressä palanut silkkihuivi,  
kangastuksena kävelevä Kameli jättää jäljet hiekkaan.

Hiekkaan jääneet jäljet katoaa,
Kameli jatkaa hiekkadyynin ylle,
laskeutuu väreilevän auringon alta dyynin varjoon.

Matka kamelin kuivuudesta näyttää pohjaa merestä,
matkaa kantamattomiin jatkuvasta hiekan jyvästä,
ohi kulkevista hiekkamyrskyn tuhosta laskeutuu.


Näin sinisen taivaan Korpin oksalla,
lennähtävän puusta pilvettömälle taivaalle,  
liitää nyt perään kadonneiden jälkien.

Höyhenet väreilee ja muuttuu kylmäksi yöksi, 
yksinäinen kyynel muuttuu valtamereksi,
kasvanut kukka jää aavikon pyörteisiin.

Kuollut syntyessään kantoi elämän myyttiä, 
tämän aavikon raja kääntyy takaisin elämään,
pyhitetään autio rauhaan pois levänneiden.  

Sensuuri

Sensuuren valloittama maailma kärisee,
kuuntelee ja peloittelee meidät kuriin,
rankaisee oikeutetusti pidättäytymällä.

Olet,
olemme kädettömiä vallassa,
lupaus valasta väistyy sivuun,
käytät kanteitasi oikuttelevasti.

Menet kipsiin mariaanien haudasta,
valaiset päätäsi sodan voimalla,
kehuskelet saavutettuja savustuksia unissasi.

Unohdat historian hirmu teot,
jääneet käyttämättä hevosen vedot,
kertoo johto elämäsi uudet ehdot.

Nyt ja tässä

Nyt ja tässä.

Siltikin jatkan paskan jatkumista, kuin olisi kaatunut sumeaan kirjan soppaan ilman haluttomuutta.

Näkymäni roskana kaatuu valopilkkujen suohon, sen kuokalla kaivan perunan mullasta, toivossa käsien kipujen nyt uudestaan nousseen suosta. Vaikka kolmiot näyttävät tietä suuntaan uuteen, nousen päivään päivättömään, kuuden suden suuhun katsomaan katsetta. 

Kellään toisella taipuvaisella elegantilla ei saa olla venyvää lahjetta päivän sateenvarjon lopulle. Eikä saa torjua sanatonta sopimustamme, ei nyt, ei milloin saanut tietää totuutta tietämättömyydestä. 

Näin tietoinen kärsii maailmastaan, jättää tarttumatta luudan harjastaan, karistaa valistetut karjan maailmastaan, Viljamin toteutetusta mieli vallasta toteutuu salaton tahto. Sen kohtuuttomasta maailmasta valveudun Marjan sanomasta sanomaan asiat toisin. Pelkäämättä vastustavaa raivoa, joutumatta kankkulan kaivoon ilman riippumatonta tupakka piippua.

Kimurantista toden vääntämisestä pohjattomaan estetiikkaan. Kuka siitä tietää, mitä tietää estetiikasta tohtorit toistuvista mielen erehtymistä. Taikka toistuvatko erheet palavana roihuna toinen toisen perään toistuvana.

Tehtävä

2 A,B,C,Ä   

                  3 D,E,F

4 G,H,I

                  5 J,K,L

6 M,N,O

                  7 P,Q,R,S

8 T,U,V

                  9 W,X,Y,Z

 0 VÄLI

666 555 33 8 0 44 88 555 555 88 0 5 666 777 0 55 2222 9999 8 2222 8 0 2 444 55 2 2 7777 4444 0 8 2222 44 2222 66 0 8 33 44 8 2222 888 2222 2222 66.

8 2222 7777 7777 2222 0 33 4444 0 666 555 33 0 7777 2 66 666 6 2 2.