keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Musta kuoppa.

Matkalla mustan kuopan uumeniin. Matkassani minulla oli fikkari ja linkkuveitsi, jonka nimitin ennen matkaa Nikkariksi. Kävelin äärettömän vanhoja portaita alas valaisemalla askelmiani. Jos jokin porras lahoaa altani, niin tipahdan valtoimenaan mustaan kuoppaan. Tein matkaani varoen siinä toivossa, että pääsen naarmuitta perille, vaikka en tiedä mikä minua siellä odottaa. Porras hässäkkä vain jatkuu ja jatkuu, kunnes saavun risteys kohtaan. Vasemmalle katsoessani näen tunnelin, todella pimeän tunnelin vajoavan syvälle Helvettiin. Oikealla puolellani näyttää olevan kutsuvan näköinen ovi. Osoitan fikkarillani ovea ja se narisee inhoittavalla tavalla. Kuumotus kerron on Nikkaria vaille 100, mutta lähestyn hiljakseen kohti oven suuta ja rykäisen oven auki. Ammottava tyhjyys toivottaa minut tervetulleeksi tyhjyyden taivaaseen. 

torstai 8. maaliskuuta 2018

Huhuu.

Huhuu. Kuuluko mitään? Huhuu! Kuulen kuiskauksia kadulla kävellessäni. Kuulen niitä talojen nurkista ja porttikongeista. Oloni on niin kevyt, etten tiedä olenko hengissä. Vaikka aurinko ei tänäänkään noussut, niin mieleni on aurinkoa täynnä. Teen sen, mitä kaikkien pitäisi tehdä, elää nyt ja tässä. Miksi annan tämän fiiliksen unohtua vain parissa hetkessä. Minne annan sen karata?
Nyt jumalauta et karkaa! Teen töitä niskalimassa saadakseni tuon mahtavan fiiliksen, raadan, kaadan vaikka kivitalon, jos se sitä todella vaatii. Mutta kuinka käykään tavoiteltaessa tunnetta johon ei vaadita mitään. Minä tipahdan kuin hauras lasi tehtaan lattialle. Tai olen yhtä avuton, niin kuin joutsen öljy vuodon uhriksi jäätyään. 

Vaikka nousen jaloilleni, olen tiputtanut itseni niin monta kertaa, että paha olo on normaali tila. Kun kuvittelen olevani kunnossa, niin se on kaukana siitä, mikä on todellista totta. Tulen harhaiseksi omista tunteistani ja toisten tunteista. Olen luonut itselleni kierteen joka näyttää synkältä. Sehän onkin itse asian ydin, pyörin omassa paskassa aivan kuten porsas tekee, vain sillä erotuksella, että porsas tekee sen myös muiden paskassa.

  

lauantai 3. maaliskuuta 2018

O

Odotus unelmasta on loppumaton.
Odotus loppumattomuudesta on lopuksi loputon odotus johon ei mahti mahda yltää.
Yksikin käänne on kohtuuton ja odottamaton.
Odotus ja käänteet on maailman piste ja pointti.