keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Musta kuoppa.

Matkalla mustan kuopan uumeniin. Matkassani minulla oli fikkari ja linkkuveitsi, jonka nimitin ennen matkaa Nikkariksi. Kävelin äärettömän vanhoja portaita alas valaisemalla askelmiani. Jos jokin porras lahoaa altani, niin tipahdan valtoimenaan mustaan kuoppaan. Tein matkaani varoen siinä toivossa, että pääsen naarmuitta perille, vaikka en tiedä mikä minua siellä odottaa. Porras hässäkkä vain jatkuu ja jatkuu, kunnes saavun risteys kohtaan. Vasemmalle katsoessani näen tunnelin, todella pimeän tunnelin vajoavan syvälle Helvettiin. Oikealla puolellani näyttää olevan kutsuvan näköinen ovi. Osoitan fikkarillani ovea ja se narisee inhoittavalla tavalla. Kuumotus kerron on Nikkaria vaille 100, mutta lähestyn hiljakseen kohti oven suuta ja rykäisen oven auki. Ammottava tyhjyys toivottaa minut tervetulleeksi tyhjyyden taivaaseen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti