Tiedostomattomastani tietoni hankin,
mutta sinulle se on pelkkä vale. Se on tyhjä kumiseva ahjo, joka huutaa tyhjyyttään. Samalla rännistä tippuva pisaran oksa putoaa maahan, katkeaa päreiksi homehtuen. Kaivaa olemassaoloaan jutuista juuristaan. Kaivaa olemustaan, olematonta, outoa, uuvuttavaa totuutta.
Jotain suun suullista totuutta haemme. Kolmannella askeleen käsi köyryllä kampeamme toistemme ylle.
Sillä ensimmäisellä, ensimmäiselle annoimme kaikkemme, toiselle toista totuutta, tuurista kolmas kiittää ajastasi. Kaivamme itsemme uudestaan vanhasta uudesta vajasta, toinen toisillemme olemme lainassa. Tässä ja nyt. Tulevassa sanotaan niin sanotusti, sanoitetusti sanomme toistemme olevan toisillemme.
Pelkästään pieni unohdus kostautuu.
Rakkaudesta en osaa puhua ääneen. En tahdo nähdä sinun surua, enkä tahdo nähdä sinun pettymystä kasvoillasi.
En tahdo sano tahdon, koska tahtoni tahdon toivoa. Se toivosta tulkittuna tulkitaan toivottomuutena. Tästä eteenpäin kerromme jokaisen lauseen kuudella, jotta on jotain millä huudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti