Yksinäiäsyys ei enään ole yksinäisyyttä, kun huomaat keskustelevasi pään sisällä olevalle äänelle. Et tunne yksinäisyyttä, et tunne häpeää, etkä myöskään kaipaa muiden seuraa. Viettämäsi aika sisällä pään menettää merkityksensä, sillä aikaa on samantekevää. Vaikka kuinka juokset pakoon, niin huomaat sen olevan turhaa, sillä minne jalat vie on äänen tultava mukana.
Kerran unohdut katsomaan mahonki taulua, jääköön silmäsi kuva taulun karmeihin muistoksi sukupolville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti