Etna

Haluani tahdosta vieköön elämän. Yksi toisen kuultuaan kääntyi nopeasti pois silmistä häviää. Sillan sumuisen yössä kuu paistaa poistuen sen toistuen taas seuraavaan. Oltuaan hetken hänen kuultuaan soiton nuoren nuotin. Näin löytynyt taivaan rantaa nuoleva vuori.

Syy

Ei ole mitään sanottavaa. Ei ole ollut aikoihin aikaa jolloin olisin ollut merkityksen meinaavaa toden tuntua. Ohi meneviä päiviä herännyt ennen auringon nousua loputtomalta tuntuvaan väsymykseen. Tehnyt itselleen arjesta ainutlaatuisen syyn olla pois ihmisten kuultavana. Rakentanut kuplaa kuplien sisään ja toivonut säilyvän ehjänä rantaan. 

Ne vaihtoehtoiset maailmat puskevat läpi todellisuuden. On unohdettava tämä todellisuus. Vaikka tiedämme sen olevan virhe, niin korvataan se toistuvalla toisella ja mahtavammalla todellisuudella.

Aikamme ongelma on nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja nähdä maailma sumennettujen lasien läpi. Nähdään kauneutta peilistä, jossa on pirstoutunut aikaamme. 

Ei enään

Yksinäiäsyys ei enään ole yksinäisyyttä, kun huomaat keskustelevasi pään sisällä olevalle äänelle. Et tunne yksinäisyyttä, et tunne häpeää, etkä myöskään kaipaa muiden seuraa. Viettämäsi aika sisällä pään menettää merkityksensä, sillä aikaa on samantekevää. Vaikka kuinka juokset pakoon, niin huomaat sen olevan turhaa, sillä minne jalat vie on äänen tultava mukana.
Kerran unohdut katsomaan mahonki taulua, jääköön silmäsi kuva taulun karmeihin muistoksi sukupolville.