Troijalainen keppihevonen

Merkkaan jälleen yhden kalenteripäivän yli, ilman menoa, tai merkintää. Vedetään viivottimella viivoja seiniin, jotta pysyisin päivien kiitävässä tahdissa.

Sivut kääntyvät perän jälkeen ja katseemme hakeutuu kuviin. Teksti on liian raskasta mielikuvitukselle, kun ajaudmme keskittymishäiriintyvien iltakokoukseen.

Sukkuloidaan erikseen, yhdessä, yhteisessä raketissa suuntiin suunttaamattomiin.  Pestään näkemyksen kokemus ja kokemuksen tutkimus virtuaalisella lumipesulla. 

Harmonisoidaan mielipiteet neuroottisella tilkkutäkillä, joka peittää ajatuskamaraa. Ollaan lennokkaita ja vapaita, mutta käytetään mieluusti varastettua ilmalaivaa.

Tilitetään ja kuitataan jälkikäteen narisevat saranat, ettei kukaan pääse huonommaksi huomauttamaan. Huojennutaan, kun väärä raha kelpasi sittenkin pankille. 

Heitetään kuperkeikkaa ja otetaan lisää velkaa tajuamatta sen olevan tekemätöntä työtä. Kun velan olemukseen itsessään kuuluu orjuutus ja halvemman työn palkitseminen. 

Ratsastetaan troijalaisilla keppihevosilla uudenkuun nousevaan laskuun ja lopetetaan ilmeinen välittäminen. 

Manipulaatiomaraton

Tervetuloa valvontayhteiskuntaan. 

Ammottavan tyhjyyden takaa paljastuu valvonta, hallinta ja ohjattavuus. Sanotaan sinun olevan täysin vapaassa maailmassa, kunhan noudatat valvonnan määräämiä rajaehtoja. Voit tehdä vapaasti valintasi, kunhan valintasi ovat oikeamielisiä.

Itse sensuurin asema ja pysäkki on kansalaisten itsesensuuri. Käytännön syyllinen valtio, periaatesyyllisyys ja kohdekansalainen kohdennettu maali.

Manipulaatiomaraton, metsän peitto, sanonnan kevytkenkäisin ponnistaa korkeimmalle. Sanonnan lyhyt oppimäärä huiputetaan maksetulla tutkimuksella.

Korpeavat kukkulat korruptoituneena nussivat ja sössivät oman ja sitten toisten vellit. Maaveljet toistensa kauluksissa, koska uskottelevat elävän historiaa uudessa ajassa.

Massan paniikkihäiriöiset hyperventiloivat pää kolmantena jalkana, keksivät mielenterveyshäiriön saadakseen hyväksyttyä huomiota.

Tekemillä havainnoilla ei ole sensuurin suurempaa merkitystä, sillä yhä harvempi notkauttaa päätään merkityksen edessä. 

Harvempi sato kuumentaa ilmastoa, kun joukko kuumia lampaanpäitä ajetaan lammen ohi ahdinkoon. Ajatellaan niistä saavan villat talvea vasten, niinpä ammutaan lämpimikseen lypsävä lehmä. 

Häiriinnytään systemaattisesti, kun systemaattisen toiminnan perustana toimii yhteiskunnan valvonnan päällekkäisyys. 

Valvotaan, kerätään tietoa, tarkastellaan ja vedetään johtopäätöksiä ja tilastoja. Kakku on valmis jaettavaksi, vaikka eilen vakuuteltiin henkilötietojen olevan varmemmassa suojassa, kuin varma voi olla. 

Varma voi olla vain kuolemasta, vaikka monet vaikuttavat vielä kuolemansa jälkeenkin.

Mitä minä

Mitä minä ja surkeat runoni, kun maailma on rakennettu täyteen kiihokkeita. 

Mitä minä ja tylsistyneet ajatukseni, kun on keksitty vastaukset etukäteen.

Mitä minä ja minun egoni, kun syleilen sitä, kuin pieni lapsi nallea. 

Mitä minä, kun voin esittää täydellistä.

Mitä minä, kun voin unohtaa turhamaisuuden.

Mitä minä, kun voin hävittää ajantajuni.

Mitä minä, kunhan ei tarvitse vaivautua. 

Mitä minä, kunhan vain korostaen peitän. 

Mitä minä, kunhan vain saan haluamani. 

Mutta, mitä minulta puuttuu, kun olo on vieläkin surkea.

Mutta, mikä saa oloni paremmaksi, kun minulla kaikkea jo on.

Mutta, olisiko jokin lääke tätä oloa poistamaan. 

Mitä olen mennyt tekemään, ei saa tyydytystä nautintoa tuottavista asioista.

Mitä olen mennyt tekemään, kun ajatukseni ovat turta. 

Mitä olen mennyt tekemään, kun puhun vain itsestäni.

Mikä mannerta liikuttaakin, niin tahdon olla edes kuolematon, jotta näkisin törmäyksen. Mikä sitten elämän synnytti, lähden mukaan aikamatkalle. Mikä on elämän tarkoitus, sille hakisin selityksen. 

Suden hetki

Herään jälleen aamuttomasta yöstä halvaukseen, se pirulainen seisoo vieressäni ja katsoo vain. Heitetään kolikkoa, kuolema, kuolematon hahmo seisoo varjossa kasvottomana. Heräänkö täältä, näänkö aamun, joka vie kasvottoman varjon. 

Väreet virtaavat kehossa, kun hahmo ottaa sieluni haltuun ja jäädyttää ruumiin. Katsotaan kasvottomana tuntematonta. Koetaan moneus ykseydessä. 

Olemme yhtä tuntemattoman voiman, kuolevaisen ruumiin ääni on soiva. Liike soinnin paistaa läpi hetkittäisen häirinnän. Suden hetken henki, on välimaan ja sielun retki. 

Jäljelle jäänyt kauhu tuntemattoman, sanoja, sanoinkuvaamatoman kauhean kauhun läsnäolo. Se, joka on paikoillaan tuijottaa. On se, joka liikkuu ja vaanii. On se, joka koskettaa ja istuttaa pelon siemenen. Ne ovat moneus ykseydessä. Ne ovat sitä, mitä tuntee ja näkee. 

Parempi hetki

Pyyhin typeryyden pois alle maton. Tuuletan vintin pölyistä. Luuttuan lattiat kolmesti. Kävelen pöytää ympäri. Syön purkista ruokaa. Harjaan hampaat. 

Seis. 

Oikosulku pakottaa muuttamaan suuntaa. Käteni veltostuvat, vieteri kiristyy, nappi aukeaa. Hengitän yksisuuntaisesti kahdella keuhkolla. 

Seis. 

Peilikuva komea, ruma, komea harmaa aivastus pimeässä. Kuvitelma, unelmointi, mutta se oli uni. 

Seis. 

Järkyttävää, mutta upeaa ja kaunista eilistä jälleen jään odottamaan. Pidän maailmaani todesta. 

Seis. 

Huomautus, kumarrus, kiitollisuus kättelee todellisuuden kanssa. En sano tuota ääneen. 

Seis. 

Juoksu, sprintti, ei vaan maratooni. Ei aikaa voinut pysäyttää hyvään hetkeen. 

Seis. 

Herranen aika, aika on suhteellinen paradoksi. En liikahda aikeissani. 

Seis. 

Koska huomio nääntyy, kääntyy arvot nippeleiksi, suodatetuiksi filttereiksi. Kuka oli, kuka on, kenestä tehdään. 

Seis. Seis. Seis. Edessäsi on läpikäymätön mustavalkofilmi. 

Vielä kerran, vielä yhden ainoan kerran. Tottelen itsemääräämisoikeutta. 

Tunnistan hahmot kaukaa, mutta en viitsi ottaa selvää. Odotan parempaa hetkeä. 

Ajattelun harmonia

 

Harmoninen ajattelu vaatii monien vuosien työstämistä, itsensä haastamista, itsensä tuntemista ja perusasioiden kertaamista. On tärkeää muistaa, että pettymykset ovat aivosähkökäyrän epäsymmetria ja mikäli sähkön saa suodattumaan taas omille uomilleen, niin oppiminen on pettymyksestä kehittymistä. Harha-ajattelu on vastustaja, joka pyrkii uskottelemaan omat ajatukset vain oikeiksi. Mikäli oppii suodattamaan omat harhat ja ymmärtämään harhojen merkitystä, niin harhan pohjalla usein löytää oman trauman, joka johdattaa vääristymään.

Harmonisessa ajattelussa on oltava palikat kohdallaan, niin kuin on japanilaisessa kivimuodostelmassa. Ajattelu on näkymätöntä esteettisyyttä, järjestystä, jäsentelyä, syvää ja kauniin rauhallista maisemaa. Se voi olla luojansa näköinen, tyylitelty, kitkerä, tai ihan vain poksahteleva purukumi. Tärkeintä kuitenkin harmoniassa on kokonaisuus ja palikoiden oman paikan löytäminen. Sehän me tiedämme, ettei järjestelmä toimi ilman järjestystä. Koska kyseessä on harmoninen ajattelu, niin se ei voi toimia ilman kokonaiskuvan ymmärtämistä.

Haasteita kokonaisuuden tielle ilmenee jo hyvin varhaisessa vaiheessa, kun huomataan hermojen kynnyksen laskeneen merkittävällä tavalla. Se on ensimmäinen askel, sitä sanotaan hermoraunion laaksoksi. Sen selvittäminen, tai oikeastaan sen läpikäyminen vaatii kanttia ja rohkeutta kohdata syvät ja rumat kolhut. Mutta, se on välttämätön vaihe, sillä sieltä kerätään epäkohdat, jota tulemme tarvitsemaan jatkossa.

Vaihe, jossa et tunne itseäsi ja syvennyt alitajuntaan, sinulla ei ole täällä yhtään ystävää, turvaa, turvallista paikkaa suojautua. Olet käytännössä heitteille jätetty lapsi, keskellä moottoritietä, eikä kukaan välitä sinun kohtalostasi. Olet vihreä rupikonna, sitä sinä alat itsellesi hokemaan ja alat kokemaan meripahoinvointia rumuudesta. Väylät tukitaan ja sinut ajetaan nurkkaan niin ahtaalle, että et saa henkeä. Pään sisäinen paikka on niin pimeä, ettet näe omia käsiäsi edes muutaman sentin päästä. Tämä on siis ensimmäinen aste.

Kun matka jatkuu silmät muurautuneena, tunnet tuulen vireen ja meren pärskeen poskillasi, kun olet mastoon sidottu. Matka jatkuu kyllästymiseen asti ja kuulet taivaalta ukkosen riehuvan. Titaanit etsivät syyllistä heidän tyytymättömyyteensä ja tiedät ettet ole tehnyt uhrauksia heidän puolestaan. Näin toinen vaihe valjastaa sinulle todellisen ja päättymättömän vihan.

Sinut heitetään mereen haiden syötäväksi, mutta selviydyt ja ryömit rantaan luut murskana, olet tomuinen ja muistutat ennemmin amebaa, kuin mitään ihmisen kaltaista otusta. Vietät aikaasi autiolla saarella, jossa kateutta aiheuttaa eliöt, jotka ovat eläneet samassa muodossaan miljoonat vuodet. Pääsi alkaa tuottamaan mielettömyyksiä ja täällä ainoa vaara on vain oma mieli ja mielen aiheuttaman ansat. Aistit muodostavat kuplamuovipatjan, jota poksauttelet päättymättömään auringonlaskuun. Varjojen heijastukset houkuttelevat merenpinnasta astumaan toiseen todellisuuteen, sinne käänteiseen ja näennäisesti kirkkaampaan maailmaan.

Ratkaisu ja vaihtoehdon erottelu, siis puhdistumisen vaihe. Kuona, likaisuus ja asioiden loppuun käsittely. Vaiheittainen läpikäyminen on aloitettava alusta, aina niin pitkään, kunnes reitillä ei ole yksikään kivi väärässä paikassa. Mutta, mistä sen voi tietää, että kivi on oikeassa paikassa? Ongelmallisimman vaiheen ratkaisu löytyy vain ja ainoastaan läpikäymällä jokainen vaihe yhä uudestaan läpi. Tämä tila, jonka olet itsellesi aiheuttanut, on vahva suggestio, tai koomaa vastaava labyrintti, jossa on vaihtoehtoja noin noviljoona, mutta vain yksi oikea reitti.

Tämä koulun läpikäyminen antaa mahdollisuuden unohtaa kaiken, minusta tuntuu, minä luulen -käsityksen. Harteillesi nostetaan shamaanin viitta, millä ei ole sinulle mitään merkitystä. Mutta, jos se luo sinulle vielä merkityksen, niin palaa takaisin saarelle, sillä muuten psykoottinen helvetti polttaa kehosi täyteen pentagrammeja. Merkityksen merkityksettömyydet nostavat kasvonsa ja tulevaisuus on pelkkää haudankaivamista.

Filosofia sulattaa aivoni

Filosofia sulattaa aivoni. Olen lukenut sitaatteja edesmenneiltä filosofeilta. Heidän perintönsä on silmieni edessä ja minun kuuluisi jatkaa tätä perintöä eteenpäin. Sanat ja sanonnat kumpuavat jostain syvältä maankamarasta, syvältä alitajunnasta louhin tietoa, jota pyrin ammentamaan aina seuraavaan päivään. Kysymys ja pohdinta. Pohdinta ja jälleen kysymysmaratonit lähtevät laukauksesta. Maninilan laukaus, laukaus raviradalla, laukaus pörssinromahdukseen.

Olen ollut pohdinnoissani ulkopuolinen öykkäri, kadunkulkija, joka tuijottaa taivaalle ihmetellen atmosfääriä niskat nyrjäytettynä. Olen henkilö, jolle ei koskaan tapahdu suurta ja mullistavaa käännettä, niin kuin elokuvissa. En ole se sankari, joka pelastaa maailman. En ole se hävittäjälentäjä, joka palkitaan maailmansodan ässänä.

Tutkailuni perustuu rakentamattomaan perustukseen, jota on luvattu minulle ja yhteiskunnalle siitä asti, kun olen syntynyt. En ole saanut lupauksia, koska esteenä on aina ollut tärkeämmät hankkeet. Hankkeet, jota olen palvelemassa, vaikka hankkeiden kuuluisi palvella ihmisiä. Väärästä liikkeestä saa harteilleen yhteiskunnan kehittymättömyyden ja suvaitsemattomuuden. Väärästä katseesta saa rangaistuksen, jota ei olla kirjoitettu kenenkään taholta, kun asiat otetaan omiin käsiin.

Sanovat, ettei laki lue hätää, vaikka laki käsityksestä tuomari tuomitsee lain perusteella hädän alaisen toteuttamaan lakia. Toteutuneet tuomiot perustuvat ennakkotuomioon ja tuomiot perustuvat yhteiskunnan valintoihin ja vaalitulokseen. Mikä aika käsillä kulloinkin on, on lainkuuliaisen kuultava kaiku ja rikottava käsitystä yhteisen hyvän tähden.

Tietotoyhteiskunnan on syytä tarkistaa omaa vaikutusvaltaansa happotesteillä, jotta voimme varmistua turvallisuudestamme. Turvattomuus luo yhteiskuntaan poteroitumista, lyhytnäköisyyttä, arvaamattomuutta ja ennen kaikkea väkivallan uhkaa.

Aina niin pitkään, kun pidämme ihmistä ylimpänä ja kruunun haltijana, niin pidämme hallussa sellaista vastuuta, jota emme osaa hallita. Vaikka pyrkimyksemme on hallita ympäröivää ympäristöämme, tai saada ainakin sellainen tunne hallinnasta, niin todellisuus kääntää rumemman posken meitä vasten.  Koska tunne itsessään ei ole tietoa, ennemminkin illuusio tiedosta, joka johdattaa valveutuneimmankin ajelehtimaan airoitta meren kuohuntaan.

Päivät kerrostuvat toistensa päälle ja historian elvyttää jumiin jääneitä hetkellisesti, koska eivät uskalla päästää irti. Heidän elämänsä on historiassa, jota ei ole olemassa, mutta eivät sitä tahdo myöntää, koska identiteetti on koottu lahonneista laudoista. He ovat kuolleita, koska eivät tahdo kuolla ja syntyä uudestaan.

Hyppy tuntemattomaan vaatii monelle liikaa ponnisteluja ja siksi jäävät mieluusti oman tuskansa vangeiksi. Itsensä kuolema on monelle niin käsittämätön haastava ajatus, että syövät mieluummin kapallisen paskaa ja tarjoavat sitä vielä muille. Jotta monet välttäisi tuskan ja elämästä syntyvän tuskan, niin he antavat mielelle vallan ja pienaroivat nopeassa tyydytyksessä ja lykkäävät kasvuaan.

Manipulaation anarkistit nauttivat päivällistään hopealusikoin, kun samalla lehmät märehtivät vanhentunutta heinää. Enemmistö pitää läpensä kiinni, vaikka heiltä revittäisiin päätä irti keskellä katua. Moraalittomat agendat rönsyilevät vähemmistöistä ja samalla julistetaan sananvapautta. Todellisuudessa manipulaatio toteutuu täysimääräisesti, kun julistajalla on riittävä määrä tyytymättömiä menneisyyden ihailijoita.