Elämän pelon kohtaajat kohtaavat pelosta itsensä. Säikähtävät toinen toisiaan ja pakenevat itseään. Jättivät samassa hienossa hetkessä palojaan katsomatta. Sen pituinen oli pelko.
Sen pelon pituus oli pelto pellon kasvin varsi.
Samassa aivastaa allergian valuvasta nenästään kasvaa sadoista
satama. Satamassa odottaa kippari kääntyvää laivaa valaan selässä.
Nukkuvat linnut sopuisasti hiiva piipun pesässä, vasta nähden seuraavassa kesässä. Tarina eräiden eri matkasta kulkee kädet taskussa. Vaan kertoman kuulevat kuulijat, kuulematta jääneet ohikulkijat.
Suustaan juuttuneet suuttujat pölöttävät pöydät kumoon. Saavat he heinäladon ovetkin ällistymään pakanoiden parsituista kielen pätkistä. Sanovat monesti kangas pussin sopivan päähän paremmin, kuin nenän Maicol Jacksonille.
Sehän on pelkkää puhetta kuuroille korville, puhetta torpparin maahan lyödyille merkki tolpille on kunnioitus valeen takaa taattu. Kaarna puun syyt kertovat taas Maailman menoa aika moista toisellaista toista päästyään eroon metsurin terän jaloista.
Haaroista kalvennut käsittelijä pyyhkii otsastaan kulissin paljastaakseen kaivon kylmät kasvonsa. Sanotusti aikaisemmat tahdot kuluneet vintillä viinipullojen tykönä. Yöstä seuraavaan päivään ponnistaa ponilla uljas prinssi. Tottakai povessaan triio kirjo pinokkio pinssejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti