torstai 19. heinäkuuta 2018

Nimetön

Olen lasikuutio terävin kulmineen. Ihmisten katseet ovat lasittuneet paikalleen paisumaan. Heijastus näyttäytyy katsojan silmiin pelkona pakoilevana metsän peikkona. 

Kyynelten virta vie mukanaan rikkoutuneen sielun sanomattomiin sanoihin. On kuulematta hukkuvat huudot maailman pakoihin. 

Heistä yhden jäänteet nostettu muiden ylle, tehdessään hänestä marttyyri sankarin. Yhden verran parempi. Yhden verran hienompi ja kauniinpi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti