Ei ole mitään sanottavaa. Ei ole ollut aikoihin aikaa jolloin olisin ollut merkityksen meinaavaa toden tuntua. Ohi meneviä päiviä herännyt ennen auringon nousua loputtomalta tuntuvaan väsymykseen. Tehnyt itselleen arjesta ainutlaatuisen syyn olla pois ihmisten kuultavana. Rakentanut kuplaa kuplien sisään ja toivonut säilyvän ehjänä rantaan.
Ne vaihtoehtoiset maailmat puskevat läpi todellisuuden. On unohdettava tämä todellisuus. Vaikka tiedämme sen olevan virhe, niin korvataan se toistuvalla toisella ja mahtavammalla todellisuudella.
Aikamme ongelma on nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja nähdä maailma sumennettujen lasien läpi. Nähdään kauneutta peilistä, jossa on pirstoutunut aikaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti