Aikamme on poikkeus, niin kuin edeltävät, mikä siis on poikkeus?
Viisaus ei suojaa typeryydeltä, näinhän historia opettaa, siis mikä viisaus meitä nyt ohjaa?
Kenen on valta ja kunnia päättää käytetystä ajastamme?
Mielettömyyden puutarhat notkuvat hedelmää, sekä kattaus on laitettu viimeistä piirtoa myöten houkuttelevaksi. Olisihan se typerää jättää tilaisuus käyttämättä, kun kerran ilmaiseksi saa vatsan täyteen. Kuka jättäisi menemättä vuosisadan bileisiin, paitsi itse puutarhurit, joiden on tietenkin huolehdittava puutarhastaan.
Onhan meillä valta valita, valita valtamme, niin olemme päättäneet asemastamme valittaa. Valitsemme omasta näkökulmasta parhaat, vain todetaksemme hedelmän olevan mätä. Ei se kuitenkaan estä sitä loppuun syömästä, sillä tiedämme tarjolla olevan pahempaakin.
Karvas pettymys suolletaan puutarhurille ja tarhuri tarjoaa suloista ratkaisun ongelmaasi, mutta ennenpitkään huomaat vatsasi olevan todella kipeä. Tunnet itsesi kuiviin puristetuksi appelsiiniksi ja kuvittelet kuuluvasi kompostiin muiden jätteiden seuraksi.
Elämän pieni kiertokulku on valmis, puutarhuri on tyytyväinen lannoituksesta, sekä puiden juuret vain syvenevät. Uskomme tarvitsevan tarhurin rakentamaa ekosysteemiä ja näin kumarramme, sekä paljastamme itsestämme kaiken.
