keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Hei Hei



Taas joku saatana juoksee perässäni himoiten minun henkeä. 
En kerkiä nähdä hänen kasvojaan, mutta näen hänellä olevan haulikko, jolla tähtäilee kuumottavasti minua kohti.

Hetken matkaa juostuani karkuun havaitsen pienehkön mökin mäen laidalla, menen sisään ja löydän puukon hellan vierestä.
Otan puukon jotta voisin turvautua tuolta saatanan hullulta metsästäjältä.

Jatkan matkaani puukko kädessä metsän uumeniin, jotta voisin väijyttää haulikko miehen.
Löysin oivan risukasan, jonka alle piilouduin puukko rystyset valkoisena puristaen ja odottaen sekopäätä.

Pitkiä minuutteja olla tiedostamatta sekopäänä olinpaikkaa. 
On todella hysteerinen olo olla risukasassa ja odottaa tappajaa.

Aivan kuin jotkin eläimen vaistot alkaisivat herätä sisälläni ja ryömin risukasasta. 
Samalla kun ryömin pois adrenaliininin täyttämänä ja itseluottamusta puhkuen, niin näen tuon tappajan parinsadan metrin päässä.

Hiippailen häntä kohti ja hän minua, merkillisiä tässä on, ettei hän olisi havaitsevinaan minua.
Olemme jo melko liki, eikä hän ole vieläkään ampunut minua.
Viimein olemme kasvotusten, mutta mikä on vielä merkillisenpää on se, että hän kantaa minun kasvojani.

Tuijotan itseäni syvälle silmiin ja sitten kaikki pikakelauksella taaksepäin, huomaan olevan taas alussa.