Mielenterveys.

Mielenterveys näyttää horjuvan itse kullakin.
Psykiatri jonot venyvät vieläkin mahtavammiksi, mitä sitten venäjän armeija.
Ihmettelemmekö, että mistä moinen mahtaa johtua, mielestäni tämän asian suhteen ei tarvitse ihmetellä.
Suurimmat tekijät väittäisin olevan ruoka, Internet pelit ja päihteet.

En pidä minään ihmeenä sitä, että nuppi käy ylikierroksilla, sillä solumme ei osaa käyttää nykyistä ruokaa jota syömme.

Pelit jota pelaamme, ovat ne niin koukuttavia, että unohdamme ympäröivän maailman.

Päihteillä hukutamme tunteet joita emme halua käsitellä.  

Jokainen näistä kolmesta liiallisena yliannostuksena on vaaraksi henkiselle terveydelle, että fyysiselle terveydelle.
Neljänneksi tähän voidaan vielä nostaa työstä johtuva stressi, ja stressistä laukeava masennus...

Lääkkeet jota popsimme kuin karkkia ja kuvittelemme, että ne tulevat parantamaan meidät, niin siinä olemme todella väärässä!
Kehomme joka viestii meille jatkuvasti jostain tilasta ja usein se tila on puutostila, niin menemme ja otamme pillereitä tukahdutaakseen kehon viestit.

Tarpeeksi lääkkeitä syötyään todetaan toinen vaiva ja pillerien syöminen kasvaa, mutta niin kasvaa myös riski sairastua vieläkin vakavammin.
Miksi sitten väitän näin, siksi että lääkeaineet tappavat meidän oman vastutskyvyn, toisin sanoen oma bakteerikanta häviää.

 
 


 

Rivit

Ahdasmielisyys piinaa edelleen ihmiskuntaa, vaikka tietoa on enemmän tarjolla kuin koskaan.
Onko se sitten niin, että tieto on piilotettu rivien väliin?
Jos rivit eivät miellytä, tai ne ovat jostain syystä sairastuneet, niin annetaan ahdasmielisyydelle lisää tilaa.
Valitaan kanavat jotka mielyttävät meitä ja sulkeudutaan omaan kuplaan, onhan siellä kaikkein turvallisinta.
Tietämättömyys on se tämän päivän valttikortti, tietämättömyys valaisee tien kohti pilvilinnoja.
Pilvilinnat joihin sulkeudumme somasti, on itse rakkautta kasvatettu roimasti.

 


 

Tyhjyys

Ruutu ammottaa tyhjyyttään, se muistuttaa yhtä pitkää nälkävuotta.
Se muistuttaa vuotta jonka loppua ei silmin näe. On se muistuttamassa meitä meidän yksinäisyydestä.
Tyhjyys on muistuttamassa niistä kauniista sanoista joita emme kuule.

Tyhjyys ei ole tyhjää, se on täytetty ajatuksistamme, mitkä eivät koskaan kantaudu kuuleviin korviin.

Ne ajatukset jotka halusimme jakaa, ovat muuttuneet ilmaksi.
Vain hetkessä ovat ajatukset ilmaan saastuneet, tiputtavat ne surumieliset aikeet yksi kerrallaan meidät polvilleen.

Heinäkuu

Sininen taivas, keltainen kuu, vihreät puut.

Kaikki onkin aivan uutta ja puhdasta.
Jokainen aalto on timanttisen kirkkaita.
Tuuli on pehmeä ja lämmin.
Aurinko säteilee säästämättä rakkautta.
 

1 2 3 4 5 6 7 8 9 0

Yksi piste toisen perään, toinen kerää ja toinen välistä vetää.
Eikä kunnioitusta kolmannelle elävälle ilman veitsen terää.
Sitten kun herää, niin neljäs on aloittanut naltuttamaan narsistin suulla.
Viides astuu vastaan vierotusoireista säikähtäneenä ja astuu ohi oman askelman.
Kuudes kuulee kauheimmat uutiset ja käpertyy pellavapeiton pehmeään huomaan.
Seitsemäs on saalistajan säkenöivä pakkomielle elämälle ja kuolemalla.
Kaukainen kasi kuuluttaa valheita vielä keskiyön jälkeen.
Vaatimaton ysi yrittää pitää pakkaa kasassa ja vahingossa kaverinsa nakkaa.
Nolla on viimeinen jonka päälle huolet kaadetaan.

1 2  3   4    5     6      7        8         9          0

Paska.

 Taas tuo tumpelo tuijottaa minua peilistä.

Mitä ihmettä hän haluaa? 

Kävisi edes parturissa ja ajaisi pois tuon skäkän.

Tuijotus vain jatkuu, eikä ilmekään ole värähtänyt viimeiseen varttiin, kerran hän nosti käden kaivaakseen nenää.
Olen näkeväni hänen nenäkarvan heiluvan, niin kuin se olisi kaappikellon heiluri.
Menee pieni hetki ja huomaan kulmararvojen vienon värähdyksen, kulmakarvat säikähtivät postimiehen tuloa postiluukkuun.
Näen sivusilmällä, että lattiallani makaa taas kasa karhukirjeitä. Ensimmäinen ajatus on, että sain lisää paskapaperia.
Toinen ajatus tulee vasta sitten kun ne ovat jo käytetty itse pyhimmän pyyhimiseen.
Paskamaiset laskut ovat kirjaimellisesti paskassa, niin on myös sormeni ja tietokoneen näppäimet...

Kun usein sattuu, niin siihen tottuu, ja mitä enemmän sattuu, niin on sanottu sen vahvistavan. 

Olen.

Olen kuunellut itseäni viisaanpia.
Olen kuullut tarinoita rakkaudesta, kuolemasta, menetyksestä ja mielen maisemista.

Olen ollut heikko särkyvä kristalli lasi.
Olen ollut vahva kallio kauan ennen lohkeamista.

Olen tehnyt ja mennyt, maistanut ja haistanut, tuntenut ja turtunut.
Tänään on se päivä, päivä jolloin olisi syytä nostaa itselleen hattua.

Sankarit.

Sankarit päivän, sankarit yön, sankarit nyt, sankarit läpi elämämme työn.

Niin kuin J. Karjalainen lauloi, ollaan sankareita kaikki....

Olemme selvinneet vaaroista ja syvistä haavoista.
Olemme selvinneet maamme pölyisistä pyörteistä.

Nyt saamme nostaa hattua sankareille heidän urhollisuudestaan ja heidän päättäväisyydestään.

Kiitos ja kuittaus jokaiselle sankarille.



 

Musiikki

Musiikki on tuonut hämmästyttävän paljon mielihyvää, rauhaa ja elämän tarkoitusta.

Voisimmeko edes kuvitella maailmaa missä ei olisi musiikkia?

Omalla kohdallani ajatus olisi täysin absurdi ja voin väittää, että monet ovat tästä asiasta minun kanssani samaa mieltä.

Maailma ilman musiikkia olisi kuin lintu ilman siipiä, leijona ilman hampaita tai kala ilman kiduksia.

Musiikilla on voima, mikä saa meidät tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, toisaalta pelkoa, hämmennystä ja suuria pieniä tunteita.

Musiikki on aina kokeellista, niin kuin tuntuu olevan kaikki tässä elämässämme, mikään ei ole täydellistä vaikka siihen pyrimmekin.


Musiikki lukeutuu sivistyksen yhdeksi korkeimmaksi asteeksi, sillä musiikki ja sivistys kulkevat käsi kädessä.

Musiikilla kerrotaan jokin tarina, johon kätkeytyy lähes aina jonkin sortin viisaus sekä mysteeri, minkä sitten tulkitsemme omalla menneisyydellämme.

Musiikki on ja pysyy, aina niin pitkään kun ihminenkin on, ja vielä pienen hetken senkin jälkeen.


 

Pimeyden yö

Noitarummut ovat soineet kaksi päivää sitten, mustat henget varjostaa kuun valossa.

 Ihmisjoukon on määrä mennä pimeään metsään suojellakseen itseään.

Jos pimeyden henki osuu kohdallesi, tietää se välitöntä kuolemaa.

Jos nostaa pääsi muiden yläpuolelle, on määränpääsi synkkä tuonela.

On ylitettävä silta, huppu syvällä päässä niin, että silmäsi peittyvät.
Jos näin ei toimi, on noidalla pääsy vapauden torviin.

Matkalla.

Kaukaa kauenpan on taas unelma onnesta, onni onnetomuudesta selvisin.

Senkin verran kaukaa on haettu haukut toisen niskaan, ettei kyennyt kaunaa kantamaan.

Kantaako jalkani vielä tämän matkan kotini mietteissäni, itkevien pilvien illassa.

Valaisee aamu aurinko jo ennen kotiin pääsyn.

Sammunut on lyhty pylvään soihtu enne ohi menevää elämää.

Vihdoin silmieni avattuna löydän tarkoituksen päädyn.