Olin kotona ja oli helvetin tylsää. Aloin ajattelemaan tylsyyttäni ja tylsistyin entisestään. Aivan loistava homma, on pakko kiivetä katolle ja hypätä sieltä alas. Hyppäsin viisi kerroksisen talon katolta sitä enempää ajattelematta, tipahdan roskalavalle. Enää ei ole tylsää, mutta sitäkin enemmän vituttaa.
Olisittepa nähneet mummelin ilmeen parvekkeen kaidetta nojattuaan. Hänen oli putsattava linssejä nähdäkseen, että liikkuuko tuo paska omilla jaloillaan.
Onpahan mummelilla kerrottavaa bingokerhossa, kuinka hänen elämässä taas tapahtuu, kun paskat liikkuvat nykyisin itsestään
Kuulin, että mummeli oli höperrellyt ja höpötellyt viime bingo tapaamisessaan minun kaasuräjähdyksestä, niin ettei tekarit meinanneet pysyä suussaan.
Silloin sain tylsyyden aivopierusta idean sytyttää klassiseen tyyliin tupakan, no sehän oli taas menoa, sillä sain räjäytettyä kaasuhellan. Silloin tajusin, että kuinka kova meteli lähteekään tekareista niiden kolistessa vanhassa päässä.
Mutta tarinaan palatakseni paskaset vaatteeni löyhkäsivät niin, että toimittajan tarkka vainu haistoi jutun juuren. Toimittaja tulee nohevana kysymään uudesta tulevasta muotivillityksestä.
Huomaan kuinka paitaani on tyylikkäästi tarttunut nuuskamällejä, purkkaa ja tuo kolmas näyttää olevan itseään.
Yli-innokas toimittaja kaivaa puhelimestaan kameraa esiin, kunnes toteaa minun olevan se kuuluisa kylähullu ja pakenee paikalta.
Voi vittu mikä juntti! Jos en olisi saanut kylähullun mainetta, niin olisin varmasti Pariisin muotiviikoilla esittelemässä kesän uutta mallistoa.
Kävelisin catwalkilla heiluttamassa persettäni niin kovaa, että ensimmäinen penkkirivi saisi tarkastella siivoojan kädenjälkeä.
Pyörähtelisin näppärästi catwakin reunoilla saaden aikaan niin mahtipontisen tuulenvireen, että yleisö luulee tulleensa teknoreiveihin lamppujen heiluessa. Sekä askellukseni olisi silmiä hemaisevaa, että olisi välttämätöntä käyttää aurinkolaseja.
Mutta ei! Nyt joudun tyytymään tylsyyden riivaamaan päähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti