Nuku lapsi nuku.

Nuku lapsi nuku.

Yöt ovat pimeitä, laita silmät kiinni ja uneksi.
Uneksi itsesi uneen, uneksi yön usvan läpi nähden tulevaisuus.

Ole mitä tahdot.
Ole mitä olet.
Ole mitä luovempi.

Lennä purppura pilviin, niin kuin kotka, ui kalojen kanssa syvään mereen, juokse gasellien kanssa kilpaa savanneilla.
Käy avaruudessa galaksien pyörteissä, sukella mustaan aukkoon päästen uuteen ulottuvuuteen.

Nuku lapsi nuku.

Temppeli

Temppelin ovet ovat olleet auki, mutta nyt ne on muurattu betonilla umpeen.
Temppelin kattoa peittää paksu sammal kerrostuma.

Seison temppelin edessä yksi jalkaisen joutsenen kanssa, katsomme temppelin uumeniin ja muistelemme menneitä.
Vannoimme valan temppelin puolesta, vannoimme valan toistemme puolesta.

Temppeli oli koti, sydän ja sielu.
Nyt temppeli on suuri kivikasa ylväineen pylväineen, jossa päivä on kääntynyt yöksi.
Muistomme lepää näissä kivissä, ne muistot liitävät ja kuiskailevat ikuisuuden kanssa.

Kuulemme enkelten laulua, se solisee kuin purot, koskettaa kuin hellä ilma ja rauhoittaa kuin tuli.
Kuulemme ja näemme kaiken sen, mitä ei voi millään ostaa, ei lahjoa, eikä kiristää.
Olemme Temppelin lähteellä, lähteellä joka piti olla pelkkä legenda, legenda johon haluttiin viimeiseen asti uskoa.
Temppeli on sen aina tiennyt, mutta ei koskaan siitä kuiskannut, ei vaikka muurit murtuivat.

Temppelin henki on kaikki nämä tapahtumat ennustanut ja ennustaa edelleen.
Mitä temppelin henki ei tiedä, sitä ei tiedetä.

Miete.

Olen antanut mielen levätä hetken kaikista maailman uutisista ja olen tehnyt erään havainnon.

Olen paljon rauhallisempi ja tuntuu kun olisi paljon helponpi hengittää.

Asia joka häiritsee tietämättömyydessä on se, että on ulkona monestakin keskustelusta, mutta sen ei pitäisi olla suomalaiselle mikään ongelma. 

Satuin katsomaan uutisia pitkän tauon jälkeen, uutisista tullut tieto ei tuonut mitään mielihyvää, sain siitä piru vieköön ahdistusta.

Aloin suorastaan säälimään ihmisiä, joiden on pakko tietää kaiken maailman sodista, sillä niistä nämä uutiset kertovat toistuvasti.

Paraneeko maailma katsomalla ja kauhistelemalla uutisia, tuoko jollekin mielihyvää näiden tapahtumien traagisuus?

Jos jokin todella nauttii katsella telkkarista sotaa, niin hän on kehittänyt itselleen oivan psykoosin.

Uutiset tekevät meistä kerta keralla enemmän apaatisenpia, vaikka tilanne pitäisi olla päinvastainen.

Onko kukaan huomannut kuinka eläimellisiä todella olemme, pääaiheet ovat sota, rauha, köyhyys, ruoka, juoma vesi, kuolema, terroristi ja Donald Trump.

Onko se kehitystä, että propakandalla lietsotaan ihmisiin pelkoa?

Jos sanotaan, että meillä ei ole propagandaa, niin sehän on jo vale, tässä on hieno alku aivopesun aikakaudelle.

Lähettimet josta seuraamme aivottomasti maailmaa, jossa tapetaan ja pommitetaan ihmisten ja eläinten koteja, niin voisi sanoa sen olevan aivopesua.

Olemme totuttautuneet syöttämään lähettimistämme aivoihin paskaa, joka tekee meistä väliinpitämättömiä. 

Niin kauan kun olemme valmiita syöttämään ja turruttamaan aivomme skeidalla, niin pitkään kaivamme itsellemme kuoppaa.

Ja mitä syvemmälle kuoppaa kaivamme, niin sitä vaikeampi sieltä on nousta.