sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Troijalainen keppihevonen

Merkkaan jälleen yhden kalenteripäivän yli, ilman menoa, tai merkintää. Vedetään viivottimella viivoja seiniin, jotta pysyisin päivien kiitävässä tahdissa.

Sivut kääntyvät perän jälkeen ja katseemme hakeutuu kuviin. Teksti on liian raskasta mielikuvitukselle, kun ajaudmme keskittymishäiriintyvien iltakokoukseen.

Sukkuloidaan erikseen, yhdessä, yhteisessä raketissa suuntiin suunttaamattomiin.  Pestään näkemyksen kokemus ja kokemuksen tutkimus virtuaalisella lumipesulla. 

Harmonisoidaan mielipiteet neuroottisella tilkkutäkillä, joka peittää ajatuskamaraa. Ollaan lennokkaita ja vapaita, mutta käytetään mieluusti varastettua ilmalaivaa.

Tilitetään ja kuitataan jälkikäteen narisevat saranat, ettei kukaan pääse huonommaksi huomauttamaan. Huojennutaan, kun väärä raha kelpasi sittenkin pankille. 

Heitetään kuperkeikkaa ja otetaan lisää velkaa tajuamatta sen olevan tekemätöntä työtä. Kun velan olemukseen itsessään kuuluu orjuutus ja halvemman työn palkitseminen. 

Ratsastetaan troijalaisilla keppihevosilla uudenkuun nousevaan laskuun ja lopetetaan ilmeinen välittäminen. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti