Suden hetki

Herään jälleen aamuttomasta yöstä halvaukseen, se pirulainen seisoo vieressäni ja katsoo vain. Heitetään kolikkoa, kuolema, kuolematon hahmo seisoo varjossa kasvottomana. Heräänkö täältä, näänkö aamun, joka vie kasvottoman varjon. 

Väreet virtaavat kehossa, kun hahmo ottaa sieluni haltuun ja jäädyttää ruumiin. Katsotaan kasvottomana tuntematonta. Koetaan moneus ykseydessä. 

Olemme yhtä tuntemattoman voiman, kuolevaisen ruumiin ääni on soiva. Liike soinnin paistaa läpi hetkittäisen häirinnän. Suden hetken henki, on välimaan ja sielun retki. 

Jäljelle jäänyt kauhu tuntemattoman, sanoja, sanoinkuvaamatoman kauhean kauhun läsnäolo. Se, joka on paikoillaan tuijottaa. On se, joka liikkuu ja vaanii. On se, joka koskettaa ja istuttaa pelon siemenen. Ne ovat moneus ykseydessä. Ne ovat sitä, mitä tuntee ja näkee.