Filosofia sulattaa aivoni. Olen lukenut sitaatteja
edesmenneiltä filosofeilta. Heidän perintönsä on silmieni edessä ja minun
kuuluisi jatkaa tätä perintöä eteenpäin. Sanat ja sanonnat kumpuavat jostain syvältä
maankamarasta, syvältä alitajunnasta louhin tietoa, jota pyrin ammentamaan aina
seuraavaan päivään. Kysymys ja pohdinta. Pohdinta ja jälleen kysymysmaratonit lähtevät
laukauksesta. Maninilan laukaus, laukaus raviradalla, laukaus
pörssinromahdukseen.
Olen ollut pohdinnoissani ulkopuolinen öykkäri, kadunkulkija,
joka tuijottaa taivaalle ihmetellen atmosfääriä niskat nyrjäytettynä. Olen
henkilö, jolle ei koskaan tapahdu suurta ja mullistavaa käännettä, niin kuin elokuvissa.
En ole se sankari, joka pelastaa maailman. En ole se hävittäjälentäjä, joka
palkitaan maailmansodan ässänä.
Tutkailuni perustuu rakentamattomaan perustukseen, jota on
luvattu minulle ja yhteiskunnalle siitä asti, kun olen syntynyt. En ole saanut
lupauksia, koska esteenä on aina ollut tärkeämmät hankkeet. Hankkeet, jota olen
palvelemassa, vaikka hankkeiden kuuluisi palvella ihmisiä. Väärästä liikkeestä
saa harteilleen yhteiskunnan kehittymättömyyden ja suvaitsemattomuuden.
Väärästä katseesta saa rangaistuksen, jota ei olla kirjoitettu kenenkään
taholta, kun asiat otetaan omiin käsiin.
Sanovat, ettei laki lue hätää, vaikka laki käsityksestä
tuomari tuomitsee lain perusteella hädän alaisen toteuttamaan lakia. Toteutuneet
tuomiot perustuvat ennakkotuomioon ja tuomiot perustuvat yhteiskunnan
valintoihin ja vaalitulokseen. Mikä aika käsillä kulloinkin on, on lainkuuliaisen
kuultava kaiku ja rikottava käsitystä yhteisen hyvän tähden.
Tietotoyhteiskunnan on syytä tarkistaa omaa vaikutusvaltaansa
happotesteillä, jotta voimme varmistua turvallisuudestamme. Turvattomuus luo
yhteiskuntaan poteroitumista, lyhytnäköisyyttä, arvaamattomuutta ja ennen kaikkea
väkivallan uhkaa.
Aina niin pitkään, kun pidämme ihmistä ylimpänä ja kruunun
haltijana, niin pidämme hallussa sellaista vastuuta, jota emme osaa hallita.
Vaikka pyrkimyksemme on hallita ympäröivää ympäristöämme, tai saada ainakin
sellainen tunne hallinnasta, niin todellisuus kääntää rumemman posken meitä
vasten. Koska tunne itsessään ei ole
tietoa, ennemminkin illuusio tiedosta, joka johdattaa valveutuneimmankin ajelehtimaan
airoitta meren kuohuntaan.
Päivät kerrostuvat toistensa päälle ja historian elvyttää jumiin
jääneitä hetkellisesti, koska eivät uskalla päästää irti. Heidän elämänsä on
historiassa, jota ei ole olemassa, mutta eivät sitä tahdo myöntää, koska
identiteetti on koottu lahonneista laudoista. He ovat kuolleita, koska eivät
tahdo kuolla ja syntyä uudestaan.
Hyppy tuntemattomaan vaatii monelle liikaa ponnisteluja ja siksi
jäävät mieluusti oman tuskansa vangeiksi. Itsensä kuolema on monelle niin
käsittämätön haastava ajatus, että syövät mieluummin kapallisen paskaa ja
tarjoavat sitä vielä muille. Jotta monet välttäisi tuskan ja elämästä syntyvän tuskan,
niin he antavat mielelle vallan ja pienaroivat nopeassa tyydytyksessä ja
lykkäävät kasvuaan.
Manipulaation anarkistit nauttivat päivällistään hopealusikoin,
kun samalla lehmät märehtivät vanhentunutta heinää. Enemmistö pitää läpensä
kiinni, vaikka heiltä revittäisiin päätä irti keskellä katua. Moraalittomat agendat
rönsyilevät vähemmistöistä ja samalla julistetaan sananvapautta.
Todellisuudessa manipulaatio toteutuu täysimääräisesti, kun julistajalla on
riittävä määrä tyytymättömiä menneisyyden ihailijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti