keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Filosofia sulattaa aivoni

Filosofia sulattaa aivoni. Olen lukenut sitaatteja edesmenneiltä filosofeilta. Heidän perintönsä on silmieni edessä ja minun kuuluisi jatkaa tätä perintöä eteenpäin. Sanat ja sanonnat kumpuavat jostain syvältä maankamarasta, syvältä alitajunnasta louhin tietoa, jota pyrin ammentamaan aina seuraavaan päivään. Kysymys ja pohdinta. Pohdinta ja jälleen kysymysmaratonit lähtevät laukauksesta. Maninilan laukaus, laukaus raviradalla, laukaus pörssinromahdukseen.

Olen ollut pohdinnoissani ulkopuolinen öykkäri, kadunkulkija, joka tuijottaa taivaalle ihmetellen atmosfääriä niskat nyrjäytettynä. Olen henkilö, jolle ei koskaan tapahdu suurta ja mullistavaa käännettä, niin kuin elokuvissa. En ole se sankari, joka pelastaa maailman. En ole se hävittäjälentäjä, joka palkitaan maailmansodan ässänä.

Tutkailuni perustuu rakentamattomaan perustukseen, jota on luvattu minulle ja yhteiskunnalle siitä asti, kun olen syntynyt. En ole saanut lupauksia, koska esteenä on aina ollut tärkeämmät hankkeet. Hankkeet, jota olen palvelemassa, vaikka hankkeiden kuuluisi palvella ihmisiä. Väärästä liikkeestä saa harteilleen yhteiskunnan kehittymättömyyden ja suvaitsemattomuuden. Väärästä katseesta saa rangaistuksen, jota ei olla kirjoitettu kenenkään taholta, kun asiat otetaan omiin käsiin.

Sanovat, ettei laki lue hätää, vaikka laki käsityksestä tuomari tuomitsee lain perusteella hädän alaisen toteuttamaan lakia. Toteutuneet tuomiot perustuvat ennakkotuomioon ja tuomiot perustuvat yhteiskunnan valintoihin ja vaalitulokseen. Mikä aika käsillä kulloinkin on, on lainkuuliaisen kuultava kaiku ja rikottava käsitystä yhteisen hyvän tähden.

Tietotoyhteiskunnan on syytä tarkistaa omaa vaikutusvaltaansa happotesteillä, jotta voimme varmistua turvallisuudestamme. Turvattomuus luo yhteiskuntaan poteroitumista, lyhytnäköisyyttä, arvaamattomuutta ja ennen kaikkea väkivallan uhkaa.

Aina niin pitkään, kun pidämme ihmistä ylimpänä ja kruunun haltijana, niin pidämme hallussa sellaista vastuuta, jota emme osaa hallita. Vaikka pyrkimyksemme on hallita ympäröivää ympäristöämme, tai saada ainakin sellainen tunne hallinnasta, niin todellisuus kääntää rumemman posken meitä vasten.  Koska tunne itsessään ei ole tietoa, ennemminkin illuusio tiedosta, joka johdattaa valveutuneimmankin ajelehtimaan airoitta meren kuohuntaan.

Päivät kerrostuvat toistensa päälle ja historian elvyttää jumiin jääneitä hetkellisesti, koska eivät uskalla päästää irti. Heidän elämänsä on historiassa, jota ei ole olemassa, mutta eivät sitä tahdo myöntää, koska identiteetti on koottu lahonneista laudoista. He ovat kuolleita, koska eivät tahdo kuolla ja syntyä uudestaan.

Hyppy tuntemattomaan vaatii monelle liikaa ponnisteluja ja siksi jäävät mieluusti oman tuskansa vangeiksi. Itsensä kuolema on monelle niin käsittämätön haastava ajatus, että syövät mieluummin kapallisen paskaa ja tarjoavat sitä vielä muille. Jotta monet välttäisi tuskan ja elämästä syntyvän tuskan, niin he antavat mielelle vallan ja pienaroivat nopeassa tyydytyksessä ja lykkäävät kasvuaan.

Manipulaation anarkistit nauttivat päivällistään hopealusikoin, kun samalla lehmät märehtivät vanhentunutta heinää. Enemmistö pitää läpensä kiinni, vaikka heiltä revittäisiin päätä irti keskellä katua. Moraalittomat agendat rönsyilevät vähemmistöistä ja samalla julistetaan sananvapautta. Todellisuudessa manipulaatio toteutuu täysimääräisesti, kun julistajalla on riittävä määrä tyytymättömiä menneisyyden ihailijoita.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti