keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Mitä minä

Mitä minä ja surkeat runoni, kun maailma on rakennettu täyteen kiihokkeita. 
Mitä minä ja tylsistyneet ajatukseni, kun on keksitty vastaukset etukäteen.
Mitä minä ja minun egoni, kun syleilen sitä, kuin pieni lapsi nallea. 

Mitä minä, kun voin esittää täydellistä.
Mitä minä, kun voin unohtaa turhamaisuuden.
Mitä minä, kun voin hävittää ajantajuni.

Mitä minä, kunhan ei tarvitse vaivautua. 
Mitä minä, kunhan vain korostaen peitän. 
Mitä minä, kunhan vain saan haluamani. 


Mutta, mitä minulta puuttuu, kun olo on vieläkin surkea.
Mutta, mikä saa oloni paremmaksi, kun minulla kaikkea jo on.
Mutta, olisiko jokin lääke tätä oloa poistamaan. 

Mitä olen mennyt tekemään, ei saa tyydytystä nautintoa tuottavista asioista.
Mitä olen mennyt tekemään, kun ajatukseni ovat turta. 
Mitä olen mennyt tekemään, kun puhun vain itsestäni.

Mikä mannerta liikuttaakin, niin tahdon olla edes kuolematon, jotta näkisin törmäyksen. Mikä sitten elämän synnytti, lähden mukaan aikamatkalle. Mikä on elämän tarkoitus, sille hakisin selityksen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti