Harmoninen ajattelu vaatii monien vuosien työstämistä, itsensä
haastamista, itsensä tuntemista ja perusasioiden kertaamista. On tärkeää
muistaa, että pettymykset ovat aivosähkökäyrän epäsymmetria ja mikäli sähkön
saa suodattumaan taas omille uomilleen, niin oppiminen on pettymyksestä
kehittymistä. Harha-ajattelu on vastustaja, joka pyrkii uskottelemaan omat
ajatukset vain oikeiksi. Mikäli oppii suodattamaan omat harhat ja ymmärtämään
harhojen merkitystä, niin harhan pohjalla usein löytää oman trauman, joka
johdattaa vääristymään.
Harmonisessa ajattelussa on oltava palikat kohdallaan, niin
kuin on japanilaisessa kivimuodostelmassa. Ajattelu on näkymätöntä
esteettisyyttä, järjestystä, jäsentelyä, syvää ja kauniin rauhallista maisemaa.
Se voi olla luojansa näköinen, tyylitelty, kitkerä, tai ihan vain poksahteleva
purukumi. Tärkeintä kuitenkin harmoniassa on kokonaisuus ja palikoiden oman paikan
löytäminen. Sehän me tiedämme, ettei järjestelmä toimi ilman järjestystä. Koska
kyseessä on harmoninen ajattelu, niin se ei voi toimia ilman kokonaiskuvan
ymmärtämistä.
Haasteita kokonaisuuden tielle ilmenee jo hyvin varhaisessa
vaiheessa, kun huomataan hermojen kynnyksen laskeneen merkittävällä tavalla. Se
on ensimmäinen askel, sitä sanotaan hermoraunion laaksoksi. Sen selvittäminen,
tai oikeastaan sen läpikäyminen vaatii kanttia ja rohkeutta kohdata syvät ja
rumat kolhut. Mutta, se on välttämätön vaihe, sillä sieltä kerätään epäkohdat,
jota tulemme tarvitsemaan jatkossa.
Vaihe, jossa et tunne itseäsi ja syvennyt alitajuntaan,
sinulla ei ole täällä yhtään ystävää, turvaa, turvallista paikkaa suojautua.
Olet käytännössä heitteille jätetty lapsi, keskellä moottoritietä, eikä kukaan välitä
sinun kohtalostasi. Olet vihreä rupikonna, sitä sinä alat itsellesi hokemaan ja
alat kokemaan meripahoinvointia rumuudesta. Väylät tukitaan ja sinut ajetaan nurkkaan
niin ahtaalle, että et saa henkeä. Pään sisäinen paikka on niin pimeä, ettet
näe omia käsiäsi edes muutaman sentin päästä. Tämä on siis ensimmäinen aste.
Kun matka jatkuu silmät muurautuneena, tunnet tuulen vireen ja
meren pärskeen poskillasi, kun olet mastoon sidottu. Matka jatkuu
kyllästymiseen asti ja kuulet taivaalta ukkosen riehuvan. Titaanit etsivät syyllistä
heidän tyytymättömyyteensä ja tiedät ettet ole tehnyt uhrauksia heidän
puolestaan. Näin toinen vaihe valjastaa sinulle todellisen ja päättymättömän
vihan.
Sinut heitetään mereen haiden syötäväksi, mutta selviydyt ja
ryömit rantaan luut murskana, olet tomuinen ja muistutat ennemmin amebaa, kuin
mitään ihmisen kaltaista otusta. Vietät aikaasi autiolla saarella, jossa
kateutta aiheuttaa eliöt, jotka ovat eläneet samassa muodossaan miljoonat
vuodet. Pääsi alkaa tuottamaan mielettömyyksiä ja täällä ainoa vaara on vain
oma mieli ja mielen aiheuttaman ansat. Aistit muodostavat kuplamuovipatjan,
jota poksauttelet päättymättömään auringonlaskuun. Varjojen heijastukset houkuttelevat
merenpinnasta astumaan toiseen todellisuuteen, sinne käänteiseen ja
näennäisesti kirkkaampaan maailmaan.
Ratkaisu ja vaihtoehdon erottelu, siis puhdistumisen vaihe. Kuona,
likaisuus ja asioiden loppuun käsittely. Vaiheittainen läpikäyminen on
aloitettava alusta, aina niin pitkään, kunnes reitillä ei ole yksikään kivi
väärässä paikassa. Mutta, mistä sen voi tietää, että kivi on oikeassa paikassa?
Ongelmallisimman vaiheen ratkaisu löytyy vain ja ainoastaan läpikäymällä jokainen
vaihe yhä uudestaan läpi. Tämä tila, jonka olet itsellesi aiheuttanut, on vahva
suggestio, tai koomaa vastaava labyrintti, jossa on vaihtoehtoja noin noviljoona,
mutta vain yksi oikea reitti.
Tämä koulun läpikäyminen antaa mahdollisuuden unohtaa kaiken,
minusta tuntuu, minä luulen -käsityksen. Harteillesi nostetaan shamaanin viitta,
millä ei ole sinulle mitään merkitystä. Mutta, jos se luo sinulle vielä
merkityksen, niin palaa takaisin saarelle, sillä muuten psykoottinen helvetti polttaa
kehosi täyteen pentagrammeja. Merkityksen merkityksettömyydet nostavat kasvonsa
ja tulevaisuus on pelkkää haudankaivamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti