Luulo ei ole tiedon värvääjä

Kavalkadi, morfiinia suoniin ja talous kasvuun. Koodinpätkä koneeseen ja kone tekee päätökset puolestamme. Ongelmatonta ja ristiriidatonta koneistoa manipuloidaan kivi kengässä muistellen edellistä lamaa. Kiellämme mielelestämme itsemme, muut, koska he toiset ovat syyllisiä kärsimykseemme. Lohko, kupla, kertokaa strategianne, niin hoidamme homman, sillä salaliitolla saadaan väritettyä agendamme läpi, vaikka se ei olisikaan moraalista, tai hyväksyttävää, mutta se toimii. Hinnalla millä hyvänsä, hyväksymme ehtoja, jotka ovat sidottuja tulevaisuuteen ja tulevaisuus on meille myyty jo. 

Miltä tulevaisuus näyttää, sen tiedämme jo, elleivät paradoksaaliset tekijät onnistu vääristämään asiakirjansa, mikä olisi edullisinta. Valheeseen valheella, miekan iskuun miekalla, kilven takana roikkuvat haarniskat, kun lihakset toimimiseen syödään hallinnon sisältä. 

Kulmakerroinlaskelmassa todetaan lukujen olevan epätasapainossa, suhteessa oletettuun tulokseen. Itsekeskeinen paniikki iskee ja tekee itseään toteuttavan arvion ja voidaan sanoa, että mitä minä sanoin. Vääristymät havaituissa kohteissa syötetään järjestelmään ja lasketaan uudestaan. Todetaan koneiston yskivän, koska diagnoosianalyysisistä jätettiin tarkoituksella muutamat skenaariot paitsioon. Vain siksi, että voidaan saada uskoteltua sijaismaailmalle maailman olevan todellinen. 

Onko maailma todellinen, onko se mielipidekysymys?

Tarinat, identiteetti, henkilöt, julkisuus ovat nykyajan sopimuksen arvoisia ja tavoiteltavia sopimuksia. Joskus puhuimme sielun myymisestä, mutta onko se enää relevanttia, kun emme tiedä mistä puhumme. Lillukanvarret ovatkin kasvattaneet juurensa, kun saadaan itse valita vaihtoehdoista mieleinen suunta. Ainakin usko on kovempi, että tämä toteutuu, mutta varjot näyttävät näytöstään, eikä massat voi olla väärässä. 

Luulo ei ole tiedon värvääjä, ennemmin härnäävä mehiläinen, pistävä ja määrätiedottoman tietoinen omastaan. Tarpeelliset idiootit pyörivät pölyttämässä informaatiota viattomiin kohteisiin ja saavat sellaisetkin tekijät mukaan, joilla ei ole mitään tekemistä koko aiheen tiimoilta. 

Manipulaattorit syöksevät kitusistaan liekkiä, kun huomaavat kaaoksen purevan. Annetaan kansalle kylkiin potku kannuksilla ja laukalla pongahdetaan esteiden yli. 

Annetaan ymmärtää ja ymmärretään väärin, väärinymmärrystä ymmärretään sellaisenaan.

Tässä ymmärryksessä, kun olemme tutkineet jotain perinpohjaisesti, alamme uskomaan siihen totuutena. Siinä vaiheessa olemme astuneet harhaan. Elämme vahvistusharhoissa ja harhoja myydään, sillä ne myyvät. 

Pöydän paras käsi

 Rytmi.

Päässä pyörii ensiluokkainen ellipsi, jonka tarkoitus on saavuttaa pääte, tai alkupiste. Ongelmallista siitä tekee sen, että ellipsi on ajansaatossa hioutunut yhteen tehden sileän pinnan. Vaikka kuvitelmissa ajatukset ovat toiselta planeetalta, ne lähtökohdiltaan rullaavat hiidenkirnua ammeeseen. 

Aivosähkökäyrä, impulssi, toiminta, olemme itsemme vankeja. Koska olemme näin positiivisia, niin mikä on oletus toiminnastamme? 

Toimintamme vastavuoroisuus luo meille mahdollisuuksia nopeuttaa aktiivisia malleja. Se taas toisaalta heikentää sähkökäyrät, joita emme pidä tarpeellisina. Emme vain tiedä ovatko unohdetut reitit tarpeellisia vai eivät.

Pelaamme pokeria kovilla panoksilla olettaen, että meillä on pöydän paras käsi, tuntematta pakkaa. Koska emme voi pitää kuin muutamaa korttia käsissä, niin jotain jää huomaamatta ennemmin tai myöhemmin.

Luotamme kuvitteellisiin järjestelmiin koska ne ovat tunnustetusti toimineet. Jos kuitenkin lopetamme luottamisen, uskomme horjuu ja joudumme ponnistelemaan, mistä olemme pyrkineet pääsemään eroon.

Vaivaava pää, se paikka missä tapahtuu maailman todistaminen ja vaikutuksien tunnustaminen. Tämä paikka, jossa syntyy yhteiseksi tunnustettu todellisuus, yhteiset viholliset ja ystävät. 

Se miltä asiat näyttävät, ei tarkoita sitä, mitä ne todella ovat. Tämän viisauden historia on antanut meille perinnöksi. Kysymys kuuluu, kuinka käytämme ja kunnioitamme perintöä?

Mikäli perinnöllä tarkoitetaan jatkuvuutta ja keskenjääneitä töitä, niin olemmeko sidottuja periaatteisiin, jotka eivät ole meidän?

Periaatteet olemassa olevassa yhteisössä vahvistaa itseään, jos ja kun verkoston määrä luo vakuuttavan ilmapiirin. Illuusioon puhalletaan lisää ilmaa tyydyttämään tarpeita, jotka ovat periaatteelle suotuisia.

Periaate, aatteiden taustatekijä, arkkitehti ajatuksille ja toiminnan sydän. Syytä on kääntää katseensa sinne missä tapahtumaketju alkaa, siellä on kiveen lyöty miekka. 

Yleistyksestä ylennys

 Tyhjä paperi, ajatussyndrooman selkeydestä nyrjähtänyt nilkka. Sormia suussa, tunnistamattomat oliot tuntuvat luissa. Päätä raapiva ennustaa keilapallolla kaatoa. Tenniskyynärpäällä tukea tammipöydästä, kuristava ilma pesee surkeuttaan sisuksiin.

Massadelirium uutisotsikko kerrallaan, kerralla pingotettu hermot tappiin. Nappi alas, levon luomeen teknologia tuoneen.

Tyhjä ajatussyndrooma, zoom, lasisilmä käsitellään vanhalla menetelmällä. Zoom, oireettomaksi oivallettu, mutta pajunköyttä orapihlajan sijasta tarjoiltu.

Yleistyksestä ylennys, toistosta taputus olalle, ajatus hautoo, perseet toiselle olalle. Tilanteestamme yksisilmäinen huomio onkin käpertyä sisäänsä ja sinänsa sanoa sinne päin.

Tarpeen sanelema touretten tauti iskee sopimattomaan saumaan elämän kannalta. Kirotusta elämästä potilas itsekin saa kurkkumädän ja aivokuumeen.

Viimeinen luku kirjasta todistaa kaiken todeksi, mitä minä sanoin ennen kynttilän puhaltamista. Todisteet eivät riitä edes ensimmäisen rihterin järjestykseen. 

Yhden miehen ilta

 Purjehdi puheensorinan lävitse, onnelliset ohrat nousevat päähän. Ulkona katseet eivät sammu, katson tähtiin, kun pullon korkissa lepää ruuvi. Työkaluille olisi tarvetta, ei kädellä korkkia pois poisteta.

Äänestä tietää meiningin, tietää piilopaikan ja sen sijainnin. Tietää nyrkin iskun, sen veljeyden salaisen sävelen.

Jakoavaimella saadaan auki, se on välineiden ruhtinas, tiedättehän te sen. Tiedättehän te myös monta muuta välinettä, mutta tiedätte tekin vain yhden. SE ON SE.

Jorina hatusta nostaa kuohuvaa, päästään vielä hyvään nosteeseen. Tili näyttää positiivista, silmät näyttävät tankotanssia tanssivalta apinalta.

Maskuliinisuuden vuoksi pidetään jäykkänä. Eikä saa ymmärtää väärin, sillä faktat ovat radalla, eikä selibaatissa. Jotain väärää, koska jätetään keskustelut. 

Jostain syystä päässä jyskyttää tyyssias, vaikka ei ymmärrä kokonaan sen taydellistä merkitystä. Tyyssias avaa oven niin sanottuun narniaan.

Kaiken jälkeen kukaan ei enää istu meidän pöytään, en edes itse haluaisi olla tässä, mutta edustan tietenkin iteäni. Edustan yksilön maskuliinisuutta, edustan yksilöllisyyttä. 

Lopulta siirto toiseen valuu käsistä lävitse, rahat katoavat läpeensä, he kauhistelevat. He ottavat silti vielä yhden. He jättävät veden, väliveden pois kategoriasta.

Eivät asiat jääneet sikseen, kun pröystäily nostetaan tuopin yläpuolelle. Käden liikkeellä näytetään suuntaa, harmaantuneena lakin alta. 

Jos tilataan vielä yhdet. Annetaan sirpaleiden lentää. Pointtina ollaan me ja meidän taskujen kaivelu seuraavaan. Seuraavaan kovaan kylmään nauruun. Seuraavaan huikkaan kuikkaan taksin kotiin.

Aasin ranka

Missä liikut? 

Se on suuri kysymys identiteetille, kun huudetaan tynnyreistä. Ja, kun palkka ei osunut oikeaan päivään, niin jäivät rappaajan pyhät nimeksi.

Rakennelman alle jäänyt työkaveri imppaa liimaa, ei kuulemma ole varaa psykiatrille. Leikkasi oman kätensä saadakseen vakuutuksesta pelastuksen velkahelvettiin.

Kyselevät, että kuinka monta kertaa on mahdollista jäädä jyrän alle niin, että kävälee omin avuin pois. Tai, että kannattaako trapetsitaitelu aloittaa voimalinjoista.

Aasin selässä jaettiin stipendit uudestaan vanhaa soveltaville visionääreille. Rakennelma visionääreille on pumpattava ilmapatia, johon liimaillaan repeämän kohdalle paikkoja.

Nihilistinen tarkoituksettomuus satuttaa heitä, kellä on vielä sielu, ja heitä ketkä rakastavat. Luvusta löytyy myös usko hävitykseen, se hedelmä on syöty kuin kirsikka kakun päältä.

Yksilön punnerrus valaistaan keltaisilla sivuilla, taakan hiljaisuudessa kantaa uutisen omistaja. Vapaa on sana, vapaa on tulkinta, vapaa on ymmärrys. 

Kantapään kautta

Keskinkertaisuus riivaa, vaikka riivaajakin on väsynyt ottamaan kantaa. Oppia ottaneet paikkaa kantapäät tekoiholla ja juoksevat toisenkin maratonin. Näin sprintterit polttavat itsensä ennen alkua.

Jatkuvalla venymisellä ja saumattomuudella tehtaissa istuu purkkapallon puhaltajiat. Kerrotaan tarinaa ja kaunistellaan peilihuoneessa jakauksen onnistumista. Tilastoidaan ekonomistin näkemys, sillä tehdään lisäarvoa omistajille.

Onko talous arvomme, vai arvomme talouden pohja? Eläkkeet yhteistä omaisuutta kakunleipojille, siis omistajille. Yhteiset varannot jaetaan suljetuissa kabineteissa hyvävelijärjestelmällä.

Monopolilla kannetaan keltasia kasseja ulos kaupasta ja varmistetaan oma markkina-asema. Markkinalle pyrkijät haastajat aiheuttaa kansakunnan köyhyyttä laskemalla hintoja. Se, mitä maksetaan kotimaisesta banaanista, on ilmeisesti loistavan markkinoinnin tulos. 

Markkinasta tulos, tai ulos, lailla määrätty tuottaa seuraavaa vuotta paremmin. Numeroiden näyttäessä marginaalin alle, lähetetty on medi-heli kriisiä paikkaamaan. Henkiinjääneet heiluttavat irtokäsiä kraatereiden pohjalla, jotta saisivat kyydin normaaliin. 

Mustaa vettä

Mustaa vettä pisaroi heijastuksiin, on märkää mielistelyä tosiasioista. Vielä on lämmin tuuli, muttei puristamalla pelastusta tehdä. Vielä on pimeää, muttei valo kantajaa ilman kipinää.

Hetken matkaa kurjuutta, hetken sen aika kultaa, pisaran heijastuksen aikaa. Silmästä silmään myrskyn silmä vinkkaa, apukepein noustaan iltaan. Tähdeksi itsensä filmaa, sanonnat ovat porukan liimaa.

Mitä nyt unohdetaan, on se kysymys edessä. Mitä nyt käsitellään, se on välttämätöntä. Mitä nyt pidetään välttämättömyytenä, nähdään se itsestäänselvänä.