Rytmi.
Päässä pyörii ensiluokkainen ellipsi, jonka tarkoitus on saavuttaa pääte, tai alkupiste. Ongelmallista siitä tekee sen, että ellipsi on ajansaatossa hioutunut yhteen tehden sileän pinnan. Vaikka kuvitelmissa ajatukset ovat toiselta planeetalta, ne lähtökohdiltaan rullaavat hiidenkirnua ammeeseen.
Aivosähkökäyrä, impulssi, toiminta, olemme itsemme vankeja. Koska olemme näin positiivisia, niin mikä on oletus toiminnastamme?
Toimintamme vastavuoroisuus luo meille mahdollisuuksia nopeuttaa aktiivisia malleja. Se taas toisaalta heikentää sähkökäyrät, joita emme pidä tarpeellisina. Emme vain tiedä ovatko unohdetut reitit tarpeellisia vai eivät.
Pelaamme pokeria kovilla panoksilla olettaen, että meillä on pöydän paras käsi, tuntematta pakkaa. Koska emme voi pitää kuin muutamaa korttia käsissä, niin jotain jää huomaamatta ennemmin tai myöhemmin.
Luotamme kuvitteellisiin järjestelmiin koska ne ovat tunnustetusti toimineet. Jos kuitenkin lopetamme luottamisen, uskomme horjuu ja joudumme ponnistelemaan, mistä olemme pyrkineet pääsemään eroon.
Vaivaava pää, se paikka missä tapahtuu maailman todistaminen ja vaikutuksien tunnustaminen. Tämä paikka, jossa syntyy yhteiseksi tunnustettu todellisuus, yhteiset viholliset ja ystävät.
Se miltä asiat näyttävät, ei tarkoita sitä, mitä ne todella ovat. Tämän viisauden historia on antanut meille perinnöksi. Kysymys kuuluu, kuinka käytämme ja kunnioitamme perintöä?
Mikäli perinnöllä tarkoitetaan jatkuvuutta ja keskenjääneitä töitä, niin olemmeko sidottuja periaatteisiin, jotka eivät ole meidän?
Periaatteet olemassa olevassa yhteisössä vahvistaa itseään, jos ja kun verkoston määrä luo vakuuttavan ilmapiirin. Illuusioon puhalletaan lisää ilmaa tyydyttämään tarpeita, jotka ovat periaatteelle suotuisia.
Periaate, aatteiden taustatekijä, arkkitehti ajatuksille ja toiminnan sydän. Syytä on kääntää katseensa sinne missä tapahtumaketju alkaa, siellä on kiveen lyöty miekka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti