Mustaa vettä pisaroi heijastuksiin, on märkää mielistelyä tosiasioista. Vielä on lämmin tuuli, muttei puristamalla pelastusta tehdä. Vielä on pimeää, muttei valo kantajaa ilman kipinää.
Hetken matkaa kurjuutta, hetken sen aika kultaa, pisaran heijastuksen aikaa. Silmästä silmään myrskyn silmä vinkkaa, apukepein noustaan iltaan. Tähdeksi itsensä filmaa, sanonnat ovat porukan liimaa.
Mitä nyt unohdetaan, on se kysymys edessä. Mitä nyt käsitellään, se on välttämätöntä. Mitä nyt pidetään välttämättömyytenä, nähdään se itsestäänselvänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti