Puheemme

Puheemme tarvitsee jatkuvasti selvennystä, sillä kielemme ei ole täydellistä. Mikäli puhuisimme tyädellisesti, niin selvennystä ei tarvittaisiin. Tai oikeastaan puheemme voi olla selkeää ja ymmärretävää, mutta käsityksemme sanoista ja lähestymistavoista ovat niin erillään toisistaan. Tarvitsemme kirveen ja ruuvipenkin oikaisemaan päivittäistä tarkoitusperäämme ajatuksestamme. 

Onko tämä sitten ongelma, sillä näin toteutamme luontaista tarvettamme olla inhimillinen ihminen. Mikäli emme päätyisi sanallisiin ongelma tilanteisiin, niin olisihan elämämme melko kuivaa. Mutta toisaalta asioiden eteneminen olisi viritetty v8, joka jyllää moottoriteitä rullaten. 

Se, mitä yritän tässä sanoa, niin jää tonenäköisesti harmaan peiton alle. Olkoon tämä sitten kuinka selkeää tahansa, niin vastuu painottuu lukijalle, elikkä sinulle. 

Se, mitä sanon sananvapaudesta, niin sanon sen perustuvan yhteisiin sääntöihin, luottamukseen, ja vastuuseen omasta ymmärryksestä. 

Mikäli jokin on epäselvää, niin sitä voidaan perustella eri lähtokohdilla. Sitä voidaan katsoa ja syyttää eri istituutioita ja instituutionaalisilla narratiiveilla. 

Nyt, kun asia alkaa mennä monimutkaiseksi, instituutioista ja niiden erilaisista instrumenteista, niin otetaan huomioon, että olemme itse rakentamassa näitä instituutioita. 

Jos huomaamme jossain rakenteissa olevan virheen, niin lähtökohtaisesti pyrimme korjaamaan tilanteen. Yleensä koko prosessi lähtee liikkeelle epäkohdasta ja erimielisyyksistä ja niiden sivittamisesta yhteen ja samaan muottiin. Tämä muotti muuttu sitä myötä, kun saadaan arvioita, tutkimuksia ja analyysejä kohteesta. 

Mutta, jos mennään siihen todelliseen ongelmaan. Ongelmaan, jonka tulemme kohtaamaan tulevaisuudessa yhä tiuhemmalla intensiteetillä, on kielen ymmärtämättömyys. Se purkautuu  eriarvoisuutteen, arvolatauksiimme ja niiden tulkinnan kapenemiseen, kun kuplamme vahvistuvat.

Sitä myötä, kun ympärilläsi on riittävästi samanmielisiä ja tuntee olonsa turvalliseksi, niin samalla kuvat uhkasta suurenee. Se, että jos menetän kaikki nämä minun ansaitsemat etuudet, jota olen haalinut matkalla tähän pisteeseen. Niin, siitä tunteesta ei tahdota päästää irti. Silloin kuunnellaan vielä tarkemmin omaan kuplaan kuuluvia analyysejä, mitkä eivät välttämättä perustu edes todelliseen kompleksiseen maailmaan. 

Siis onko näin, että mitä enemmän tuotan ajatusta ja tulkintaa omakohtaisesta näkemyksestä, niin ajan teitä harhaan?

Jos vastauksesi on ylempään kysymykseen kyllä, niin olet varmaan seuraavalle kerralla tarkempi, kun otat kenenkään mietteitä käyttöön.

Taukohuone

Olen vuorella pilvien yläpuolella, näkisin kaiken, jos pilvet eivät estäisi näkymääni. Olen paikalla kanssanne ja kuulisin kaiken, jos kuulokkeet eivät olisi korvillani. Olen läsnä, mutta ei kiinnosta tämä ylenpaattisuus.

Menen mennäkseni eteenne ja vilkuttelen tullessani. Tiedän teitä ärsyttävän suunnattomasti minun olemukseni, mutta siitähän minä nautin. Nautin negatiivisesta maineestani suunattoman paljon. Nautiin siitä niin, että pieraisen hississä lähtiessäni ja jätän kahvikupit pöydälle lojumaan.

Näen teidän silmistänne, että haluaisitte ehkä tehdä tuttavuutta, mutta en jaksa vaivautua moiseen posken venyttämiseen. Olen kuunnellut teidän puheita ja tiedän sen, kunka paljon puhutte moista potaskaa muista ylistäen omaa tilaanne. Hehkutte kuin yliviritetty hehkulamppu, kun pääsette juoruamaan toisen asioita. 

Oletteko koskaan miettineet, mihin teidän puheenne johtavat?
Oletteko koskaan miettineet, mikä teidän puheenne vaikutus on?
Oletteko koskaan miettineet, kuka teidän puheitanne kuuntelee?

Sama kai se on mihin, mikä, tai kuka, sillä jos olette niin ylpeitä. Ei silloin tarvitse miettiä kenenkään muiden tunteita, tai mitä muut ajattelevat, sillä ylpeys painaa tälläiset asiat roskakoriin.

Nostamalla äänenvoimakkuutta puhessa saatte mainiosti tilaa omalle ajatuksellenne ja saatte sellaisen tunteen, että olette tärkeitä. Tosin, eihän siinä mitään jos se saa teidän olonne hyväksi, mutta se on todella ahdasta ajatella vain itseänne. 

Mikäli tämä kuulostaa itsekkäältä, niin voin sanoa, että seura on tehnyt kaltaisekseen. Joten kellä on seuraava puheenvuoro?



  

Maaimani teatteri

Maailmani teatteri.

On noudatettava traditioita tässä kyseisessä teatterissa, tietenkin poikkeamia löytyy ja niitäkin on jonkin verran. Samalla kun avaat kotioven, niin asetat haarniskasi päälle, puet roolisi, puet päivän asenteen päivälle. 

Massoista olet se yksi, joka pitää itseään päänäyttelijänä ja kaikki tekee sen omalla kohdallaan. Vastanäyttelijät antavat sinulle virran heidän omasta roolistaan ja pyrit päästä samaan rytmiin. 

Teet jokainen aamu tradition, jolla pääset omaan rooliin, jota esität muille. Mikä tässä on jännittävää, niin vastanäytteijät arvostelevat sinua, mutta oikeasti heitä ei kiinosta kuin oma roolinsa. 

Panostat kuvitelmaan muiden kuvitelmista ja kuvittelet kuvitelmasi olevan näytöksen kuvittelijoista parasta teatteria. Koitapa kuvitella itsesi kuvauksen toiselle puolelle ja olla rooliton. 

Mylly

Olemme rakentaneet urbaanin teurastamon. Sen ympärille on rakentunut verkosto kaupungit. On siis yksittäinen verkko, jolla hallinnoimme yksittäistä ja moninaista liikettä kaupungissa. Pystymme vaikuttamaan sinun ajatuksiisi niin, että väität niitä omiksi. 

Verkkomme on niin kehittynyt, että on käytännössä turhaa ajatella kapinoivan, sillä se kapina on järjestelmän tuotosta. Kapinalla kehitämme ja vahvistamme omaa asemaamme aina paremmaksi. 

Jokaisesta evän liikkeestä verkko vankistuu, jokaisesta iskusta varmuutemme kasvaa, jokaisesta epäuskosta uskottavuutemme on aina uskottavampi.

Jos tahdot paeta, niin voit sen tehdä. Mutta tosi on se, ettet pääse verkkoa karkuun. Sinä kuulut järjestelmään, vaikka et sitä tahtoisikaan, sinun tahdollasia ei ole merkitystä.

Merkittävin tekijä merkkaa itsensä järjestelmän yläpuolelle ja haalii itselleen tarpeettoman määrän turhamaisuutta. Hän todella luulee hallitsevansa järjestelmää, koska hänellä on kyky varastaa.

Mikäli kollegtiivinen ajatusleikki ei miellytä, niin voit ihan rauhassa syrjäytyä ja ahdistua tukkoisiin ajatus katkealmiin.

Päiväkäsky

                                    Mestari: Lin

                                    PÄIVÄKÄSKY.

                                              26.09.2019


Ennen huomista jokaisen on nostettava miekkansa tupestaan ja olla valmiina leikkaamaan vasemman käden nimetön. Käskyn noudattamatta jättäminen johtaa koko käden menettämiseen.

Auringon noustessa voitte halutessanne jättää vielä viimeiset viestinne varjoillenne, voitte nousta vielä kerran temppelin portaille kunnioittamaan edesmenneitä.

Ryhmittyessänne ennalta määrätyille paikoillenne, pidämme sovitun rituaalin, jonka lälkeen olemme valmiit kamikaze upotukseen.

Pukekaa päällenne kolmesilmäinen huivi, riisukaa sen alta pieni punainen pallo. Peseytykää temppelin pyhässä kylvyssä yksi kerrallaan, jonka jälkeen tuhotkaa temppeli.

Seuratkaa matkijalintua aina x risteykseen saakka ja ottakaa uusi suunta korpin katseesta. Pidätelkää ajatuksenne korpin lentoon lähtemisen, niin olette hetkessä saavuttaneet varjonne.

Unohtamattomana asiana pidämme katsetta katsoa taakse, sillä vain taakse katsomalla opit ja samalla peset kasvosi. 

Kysyisin vielä, että kuinka moni muistaa, mutta teidän ei tarvitse enne seuraavaa aamunkoittoa. 

Puhdas ajatus

Puhdas ajatus.

Ensimmäinen kirjain ja seuraava sana on jo liannut puhtaan ajatuksen. Se, että kerron puhtaasta ajatuksesta, niin se on käytännössä liattu jo, sillä pelkkä tyhjä paperi on puhdas ajatus. 

Monimutkaista ajattelua.

Pitelemällä tyhjää lappua näppien välissä kertoo sen, että pääsi on tyhjä. Täysi paperi kertoo sinun miettivän liikaa. Tässä on kuitenkin suuri stigma. Nämä kääntämällä saadaan tyhjäpäästä suuri ja ajatteleva ihminen, joka on rikkomassa fysiikan lakeja. 

Kieroutunut menetelmä saada ihmiset pitämään sinusta on varsin helpolla, mikäli tiedät paperin kääntö puolen. Voit saada kaiken haluaman yksinkertaisella ajatuksella: kuvittele olevasi aina oikeassa ja sulje muitten ajatukset, sekä ideat pois omasta kehyksestä.

Puhdas voi olla vai silloin, kun on ensiksi liannut itsensä kuralammikossa.   

Tästä kertominen tuntuu aivan uskomattoman typerältä, mutta mikä siinä on syynä?

Rationaalinen kela saa meidät selittämään itsellemme kaikki omiin raameihin sopivaksi. Riitaanumme toistemme puheesta, vain silloin, jos ja kun olemme sulkeneet itsemme ulos jonkin ärsykkeen taakse. 

Mitä tästä kuuluisi ajatella?

Mikäli harjoitat ja jumppaat aivoja päivittäin, niin kuin teet lihaksillesikin, niin on täysin mahdollista sinun saavuttaa asian agenda. Toisinaan yhdelläkään idealle ei ole minkäännäköistä arvoa, ennen kun se tuodaan ulkoilmaan ja puetaan ihanaan ja villaiseen paitaan näyttämättä todellista luonnettaan. Se todellinen luonne on sen paidan alla. Elikkä katsotko lämmittävää ajatusta sympaten, vai puetko toisen idean päällesi ilman aluspaitaa.


Mitä sinä, niin vähäpätöinen, voisit tehdä pienin ajatuksin, jotka ovat autenttisen puhtaita ja vilpittömiä, ja tuoda esille koko maailman nähtäväksi?

Henkäys

Fraasina fraktaali toistuu edessäsi.

Kirjan huuto, jakaja, varas, tosittaja jakaa toden. 

Kylmä virta, vesiputos huuhtoo laivueen miehistön väärästä suunnasta tähtiin katsoessaan. He saivat ansionsa mukaan, niin maissa puhutaan. Heistä ei jäänyt mitään muuta kerrottavaa, kun kartta työpöydän laatikossa oleva merkintä. 

Merkintä osoittaa heidän matkaavan edelleen pyhässä meressä. Bermudan kolmion haamut nousevat usvana Meksikonlahdesta ja virtaavat pilvissä salaisuuksina. 

Tippa taivaalta johdattaa henget eloon. Tippa kasvattaa tulvan toiselle puolelle maata, toisella puolella palaa viljat ja kasvusto. 

Raapivat kynnet ovat saaneet selän verille, jalat uuvuksiin fraktaalisesta umpikujasta. Nousevat seinät peittyvät hienosta silkistä, jotka värähtelevät hennoimastakin henkäyksestä. 

Tila vain vähenee ja majakan valo hidastuu hetkeen. Pimeään yöhön kirmaavat haamut kokoontuvat neuvottelemaan kohtalostamme. 

Tietoisuus haamuna olosta häviää herätykseen. Aivan, mitään ei tapahtunut, sitä toistat ja toistat, kunnes sinnittely taidot katoavat tuuleen. 

Vapaus tietoiseen tietoon rajoittuu.