Puheemme tarvitsee jatkuvasti selvennystä, sillä kielemme ei ole täydellistä. Mikäli puhuisimme tyädellisesti, niin selvennystä ei tarvittaisiin. Tai oikeastaan puheemme voi olla selkeää ja ymmärretävää, mutta käsityksemme sanoista ja lähestymistavoista ovat niin erillään toisistaan. Tarvitsemme kirveen ja ruuvipenkin oikaisemaan päivittäistä tarkoitusperäämme ajatuksestamme.
Onko tämä sitten ongelma, sillä näin toteutamme luontaista tarvettamme olla inhimillinen ihminen. Mikäli emme päätyisi sanallisiin ongelma tilanteisiin, niin olisihan elämämme melko kuivaa. Mutta toisaalta asioiden eteneminen olisi viritetty v8, joka jyllää moottoriteitä rullaten.
Se, mitä yritän tässä sanoa, niin jää tonenäköisesti harmaan peiton alle. Olkoon tämä sitten kuinka selkeää tahansa, niin vastuu painottuu lukijalle, elikkä sinulle.
Se, mitä sanon sananvapaudesta, niin sanon sen perustuvan yhteisiin sääntöihin, luottamukseen, ja vastuuseen omasta ymmärryksestä.
Mikäli jokin on epäselvää, niin sitä voidaan perustella eri lähtokohdilla. Sitä voidaan katsoa ja syyttää eri istituutioita ja instituutionaalisilla narratiiveilla.
Nyt, kun asia alkaa mennä monimutkaiseksi, instituutioista ja niiden erilaisista instrumenteista, niin otetaan huomioon, että olemme itse rakentamassa näitä instituutioita.
Jos huomaamme jossain rakenteissa olevan virheen, niin lähtökohtaisesti pyrimme korjaamaan tilanteen. Yleensä koko prosessi lähtee liikkeelle epäkohdasta ja erimielisyyksistä ja niiden sivittamisesta yhteen ja samaan muottiin. Tämä muotti muuttu sitä myötä, kun saadaan arvioita, tutkimuksia ja analyysejä kohteesta.
Mutta, jos mennään siihen todelliseen ongelmaan. Ongelmaan, jonka tulemme kohtaamaan tulevaisuudessa yhä tiuhemmalla intensiteetillä, on kielen ymmärtämättömyys. Se purkautuu eriarvoisuutteen, arvolatauksiimme ja niiden tulkinnan kapenemiseen, kun kuplamme vahvistuvat.
Sitä myötä, kun ympärilläsi on riittävästi samanmielisiä ja tuntee olonsa turvalliseksi, niin samalla kuvat uhkasta suurenee. Se, että jos menetän kaikki nämä minun ansaitsemat etuudet, jota olen haalinut matkalla tähän pisteeseen. Niin, siitä tunteesta ei tahdota päästää irti. Silloin kuunnellaan vielä tarkemmin omaan kuplaan kuuluvia analyysejä, mitkä eivät välttämättä perustu edes todelliseen kompleksiseen maailmaan.
Siis onko näin, että mitä enemmän tuotan ajatusta ja tulkintaa omakohtaisesta näkemyksestä, niin ajan teitä harhaan?
Jos vastauksesi on ylempään kysymykseen kyllä, niin olet varmaan seuraavalle kerralla tarkempi, kun otat kenenkään mietteitä käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti