Etna

Haluani tahdosta vieköön elämän. Yksi toisen kuultuaan kääntyi nopeasti pois silmistä häviää. Sillan sumuisen yössä kuu paistaa poistuen sen toistuen taas seuraavaan. Oltuaan hetken hänen kuultuaan soiton nuoren nuotin. Näin löytynyt taivaan rantaa nuoleva vuori.

Syy

Ei ole mitään sanottavaa. Ei ole ollut aikoihin aikaa jolloin olisin ollut merkityksen meinaavaa toden tuntua. Ohi meneviä päiviä herännyt ennen auringon nousua loputtomalta tuntuvaan väsymykseen. Tehnyt itselleen arjesta ainutlaatuisen syyn olla pois ihmisten kuultavana. Rakentanut kuplaa kuplien sisään ja toivonut säilyvän ehjänä rantaan. 

Ne vaihtoehtoiset maailmat puskevat läpi todellisuuden. On unohdettava tämä todellisuus. Vaikka tiedämme sen olevan virhe, niin korvataan se toistuvalla toisella ja mahtavammalla todellisuudella.

Aikamme ongelma on nostaa itsensä muiden yläpuolelle ja nähdä maailma sumennettujen lasien läpi. Nähdään kauneutta peilistä, jossa on pirstoutunut aikaamme. 

Ei enään

Yksinäiäsyys ei enään ole yksinäisyyttä, kun huomaat keskustelevasi pään sisällä olevalle äänelle. Et tunne yksinäisyyttä, et tunne häpeää, etkä myöskään kaipaa muiden seuraa. Viettämäsi aika sisällä pään menettää merkityksensä, sillä aikaa on samantekevää. Vaikka kuinka juokset pakoon, niin huomaat sen olevan turhaa, sillä minne jalat vie on äänen tultava mukana.
Kerran unohdut katsomaan mahonki taulua, jääköön silmäsi kuva taulun karmeihin muistoksi sukupolville.  

Musta kuoppa.

Matkalla mustan kuopan uumeniin. Matkassani minulla oli fikkari ja linkkuveitsi, jonka nimitin ennen matkaa Nikkariksi. Kävelin äärettömän vanhoja portaita alas valaisemalla askelmiani. Jos jokin porras lahoaa altani, niin tipahdan valtoimenaan mustaan kuoppaan. Tein matkaani varoen siinä toivossa, että pääsen naarmuitta perille, vaikka en tiedä mikä minua siellä odottaa. Porras hässäkkä vain jatkuu ja jatkuu, kunnes saavun risteys kohtaan. Vasemmalle katsoessani näen tunnelin, todella pimeän tunnelin vajoavan syvälle Helvettiin. Oikealla puolellani näyttää olevan kutsuvan näköinen ovi. Osoitan fikkarillani ovea ja se narisee inhoittavalla tavalla. Kuumotus kerron on Nikkaria vaille 100, mutta lähestyn hiljakseen kohti oven suuta ja rykäisen oven auki. Ammottava tyhjyys toivottaa minut tervetulleeksi tyhjyyden taivaaseen. 

Huhuu.

Huhuu. Kuuluko mitään? Huhuu! Kuulen kuiskauksia kadulla kävellessäni. Kuulen niitä talojen nurkista ja porttikongeista. Oloni on niin kevyt, etten tiedä olenko hengissä. Vaikka aurinko ei tänäänkään noussut, niin mieleni on aurinkoa täynnä. Teen sen, mitä kaikkien pitäisi tehdä, elää nyt ja tässä. Miksi annan tämän fiiliksen unohtua vain parissa hetkessä. Minne annan sen karata?

Nyt jumalauta et karkaa! Teen töitä niskalimassa saadakseni tuon mahtavan fiiliksen, raadan, kaadan vaikka kivitalon, jos se sitä todella vaatii. Mutta kuinka käykään tavoiteltaessa tunnetta johon ei vaadita mitään. Minä tipahdan kuin hauras lasi tehtaan lattialle. Tai olen yhtä avuton, niin kuin joutsen öljy vuodon uhriksi jäätyään. 

Vaikka nousen jaloilleni, olen tiputtanut itseni niin monta kertaa, että paha olo on normaali tila. Kun kuvittelen olevani kunnossa, niin se on kaukana siitä, mikä on todellista totta. Tulen harhaiseksi omista tunteistani ja toisten tunteista. Olen luonut itselleni kierteen joka näyttää synkältä. Sehän onkin itse asian ydin, pyörin omassa paskassa aivan kuten porsas tekee, vain sillä erotuksella, että porsas tekee sen myös muiden paskassa.

  

O

Odotus unelmasta on loppumaton.
Odotus loppumattomuudesta on lopuksi loputon odotus johon ei mahti mahda yltää.
Yksikin käänne on kohtuuton ja odottamaton.
Odotus ja käänteet on maailman piste ja pointti.

Hullu täällä terve.

Hullu täällä terve. Ajattelin kirjoittaa kirjeen näin ajankuluksi.
Voisin näin ensiksi kertoa vähän itsestäni, sillä haluan, että saatte minusta jonkin kuvitelman. Omistan pitkät mustat hiukset. Upotin hiukseni mustaan maalikannuun, koska en löytänyt pensseliä jolla olisin maalannut Saatanan seinään. Paskat mistään pensseleistä, eihän minulla olisi edes ollut varaa pensseliin. Ajattelin, että kun päästä löytyy karvoja ja muutenkin jostain on säästettävä tällaisina aikoina, kun joutuu perseestä kaapimaan rekka miehen pastilleja. 

Pukeudun pitkään mustaan nahkaiseen takkiin joka on minulle aivan liian iso, se on niin iso, että lähden lentoon aina kun meri tuuli puhaltaa. Paskat mistään siivistä, sillä onhan minulla takki joka lennättää minut myrskyn tullen viroon, josta haen täydennystä autotallin viinakaappiin. Älkää vetäkö vääriä johtopäätöksiä, että olisin joku juoppo, ei viina ole minulle mikään ongelma. Viina on saatanan tuoma lahja meille kaikille pikku Saatanan pojille. 

Kirjoitin viime viikolla kirjeen naapurin tytölle. Olen katsellut häntä pidemmän aikaa, mutta nyt rohkenin ja tein sen. Kirjoitin näin: Sinä kaunein lumpeen kukka viehättävin terälehdin saat minun polttimet sulamaan silmä kuoppiini. Et voi uskoakaan omaan kauneuteen, ellen sitä sinulle todista.

Mutta kirjoitin tämän kaiken omalla ulosteellani ja voitte arvata, että sainko vastausta. Odotin viikon ja toisenkin viikon, kunnes vastaus saapui juuri ennen nukkumaan menoa. Kuulen mieletöntä rutinaa ja pauketta oven suusta ja huomaan kuinka paska valuu posti luukusta suloisesti eteisen punaisella matolle. Aivan uskomaton rakkauden osoitus. Aloin pohtimaan, että oliko hän pantannut pari viikkoa jotta voisi antaa viestin minulle, nimittäin en ole koskaan nähnyt noin suurta kasaa paskaa! Vai muuttuuko tyttö iltaisin hevoseksi?