Salatieteen potenssin kolmiota kohtaa pyramidi lasketellaan sudokun numerot helvettiin. Ratkaiseva filosofi havahtuu käsittelemään suhdetta ajatuksiinsa ja kertoo sen olevan illuusio.
Käsitteiden hämärtyessä hämärtyy myös todellisuus, josta filosofit ovat kiinnostuneita, kun auringon nähnyt innostuu auringon näkemisestä. Luolassa olevat ovat tyytyneet taustalla olevien varjojen seuraamiseen ja jakavat kokemuksensa tietoisuudestaan.
Äänekkäin nauraja tietää kaiken kysymättä, kun tyhmä filosofi poraa päähän reikiä löytääkseen vastauksen. Syövyttävä syanidi aiheuttaa polttavan keskustelun rakenteista, joita äänekkäin vieläkin puolustaa.
Onko oikein, onko jokin väärin, niin filosofi kyseenalaistaa kysymyksenasettelun ja kontekstin erotellakseen faktat. Asian faktojen erottelussa on löydös, niin kuin olisi muinainen arkeologi sademetsässä.
Erehdyksestä vaari, vaarista kahvipöytään pätevä muistutus ja mahdollinen näpäytys laiskasta aivolihaksen käyttämisestä. Aliarviointi liikkuvasta luonnonvarasta saastuttaa ympäristön, kun räkänokka onkin huoneen viisain.
Kettu yleensä tietää kenen nenän alla häntää huiskuttaa, toisin kuin laumasusi, joka iskee tietoisesti kanaverkon läpi höyhentämään. Vastakarvasta kouluttaja opettaa kuopankaivajat näyttämään valoa tunnelin päässä, päästäkseen käsiksi manalan maailmaan.
Sampoa rakentava seppä vetää viikseen kultahipun ja sekoaa päättömän kuumasta kesästä. Huikka kirkasta viisasten juomaa tekee sepästä kuolemattoman, ja siksi alkaa painimaan karhuemon kanssa.
Ideoista viisampana pää tyhjenee, kun yhdistelmät ja kokeilut vaeltavat jo kaukana pisteestä A. Mutatoituminen ajaa itse itsensä tilaan, jossa on tuhottava alkuperäinen A, jotta B:stä tulisi jälleen A.
Ketkä sitten tietää alkuperäisen, niin kohta heitä ei ole, näin syntyy uusi arkki ja ajanlasku vaihtuu ymmärrettävään muotoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti