Kaukaa kauenpan on taas unelma onnesta, onni onnetomuudesta selvisin.
Senkin verran kaukaa on haettu haukut toisen niskaan, ettei kyennyt kaunaa kantamaan.
Kantaako jalkani vielä tämän matkan kotini mietteissäni, itkevien pilvien illassa.
Valaisee aamu aurinko jo ennen kotiin pääsyn.
Sammunut on lyhty pylvään soihtu enne ohi menevää elämää.
Vihdoin silmieni avattuna löydän tarkoituksen päädyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti