Matkalla avaruuteen

Hei haloo, onko siellä ketään?

Kuulen oman huutoni ennen kun ammun raketin taivaan tuuliin.

Missä kaikki ovat, miksi olen lähettämässä rakettia avaruuteen?
Vain pieni hetki ennen kun olen avaruudessa. 
Näen punaisen planeetan johon rakettini on kohdistettu, minun tulisi kääntää kytkin keski asentoon juuri oikealla hetkellä, tai muuten koko retki on pilalla.
 Otan kytkimen käsiini ja odotan lähtölaskentaa, joka alkaa kymmenestä alaspäin.

Hikikarpalo valuu selkäpiitä pitkin, käteni vipisevat kuin tehosekoitin konsanaan.
Jännitys valtaa kehon, lähtölaskenta on käynnissä, jokainen sekunti tuntuu pelottavan pitkältä, pidemmältä kuin Elviksen lahkeet.
En oikein tiedä miten päin olisin, mutta ei kai sillä niin väliä, sillä avaruudessa se on samantekevää.

Sekunnit ovat kuluneet vähiin, kohta siis rytisee ja kovaa.
Puristan rystyset valkoisena kytkintä, viimeinen sekunti värähtää ja puristan kytkintä kaikin voimin yhteen, klik, kytkin napsahtaa.

Olen matkalla punaiselle planeetalle, helpottunut huokaus ja hajutkin on sen mukaiset, kuumuus oli niin kova, että poltti minun perskarvat.
Taas yksi huoli vähemmän, nimittäin ei tarvitse enään käyttää skrabaa ulostuksen jälkeen.
Kuitenkin sehän on ollut suurin huolenaiheeni tälle matkalle lähdettyäni.

Huolet sikseen, edessäni paistaa valtava punainen planeetta, aavemmainen ja kammottava hiljaisuus näyttää vallitsevan tätä paikkaa.
Hiekkaa, heikkaa ja vielä kerran hiekkaa, sitä on silmänkantamattomiin.
Tämä paikka näyttä siltä, ettei täällä kovin usein vierailla, tai jos vieraillaan, niin tämä ei ainakaan ole mikään suosittu lomakohde.
Vaikka en näen sille mitään estettä, jos täällä olisi kaikki tarpeelinen, kaikki mitä ihminen tarvitsee, vessa, jääkaappi ja telkkari ja ehkä pari hyvää kirjaa, siinähän on viihdettä kerrakseen.
Hyvä tavaton meinasin aivan unohtaa aivojen jatkeen, puhelimen, ilman sitä ei missään nimessä tultaisi toimeen.

Tehtäväni täällä on luoda uusi siviilisaatio, tehdä uusi maailma ja aivan uusi tulevaisuus.
Mahdollisuuksia on vain yksi, niin kuin aina ennenkin ja aikaa ajallisesti, en siis haaskaa aikaa enempään.


Jääköön punaisen planeetan arvoitus vielä toistaiseksi auki, mutta annetaan ajan kuljettaa meidät sinne, mihin se meidät kuljettaa.