Kaikilla tuntuu tänä päivänä olevat jokin kanta, tai mielipide asiaan kuin asiaan. Se tuntuu kuitenkin jostain syystä täysin turhalta tunkea omaa päätään hissin väliin. Varsinkaan silloin, jos kyseessä on huomion hakuisuus, tai peräti pätemisen tarve pareman tiedon puutteesta.
Tähän ilmiöön törmää jatkuvasti mediassa ja internetin ihmemaailmassa. Ärsyynytään kannanotoista ja mielipiteistä, se on usein täysin turhaan. Sillä teidämmehän, että jokainen klikki ja tykkäys saa aikaan meissä mielenhäiriön, näin jos sanotaan kärjistäen.
Vaihtoehtoisesti voidaan lopettaa kokonaan median tutkailu ja jäädä paitsi mehukkaista uutisista.
Parannettaisiin mielen laatua ja ainakin vähennettäisiin media ähkyä. Mutta kuinka, kuulen sinun kysyvän?
Vaihtoehtoja kyllä on! Heitä puheliin seinään, tai jätä puhelin laskut maksamatta. Hanki itsellesi ärsyttävä työ, jossa hajoilet ympäristöön ja työyhteisöön. Hommaa jokin vakava tauti, niin omat ongelmat ovat suurempia, kuin ympäröilällä Maailmalla.
Ryhdy joupoksi, ja juo aivosi pellolle, niin ei tarvitse ymmärtää ihmisten puhetta pätkääkään. Viittuile vastaan tuleville ihmisille ja käyttäydy asiattomasti julkisilla paikoilla, niin saat sisältöä elämääsi.
Näitä kyllä riittä. Jos kuitenkin haluat lisää elämän ohjeta, niin otathan yhteyttä alla näkyvään numeroon.
Puh: 040 66666666
maanantai 28. tammikuuta 2019
perjantai 11. tammikuuta 2019
Pieniä suuria Ongelmia
Ensimmäinen: Minä. Ongelma olen minä itse omineen harhoineen ja uskomuksineen. Eikä voi sivuuttaa pelkoa ja traumoja pois kuvioista, ei ainakaan silloin, kun puhutaan ongelmista.
Toinen: Toiset ihmiset. Lähtökohtana on muiden harhaluulot ja niiden yhteen sovittaminen. Koska emme voi vaikuttaa muiden toimintoihin, niin se aiheuttaa ristiriitoja. Kuitenkin ristiriita lukeutuu myös itseensä ja omaan ideologiaan.
Kolmantena: Ympäröivä Maailma. Ympäröivä Maailma on vaikeiten hallittavissa, toisin sanoen täysin mahdotonta. Kyseessä on siis ihmismieltä ahdistava ilmastonmuutos. Mahdottomalta tuntuva ja hallitsematon aika on käsillä, mikäli emme pysty saamaan suuren ihmisjoukon voimaa toimimaan samansuuntaisesti.
Helppoja ratkaisuja on aina, mutta olisiko sellaisia, mitkä olisi oikeasti hyödyksi kokonaiselle ihmislajille.
Kerron, että on tietenkin, mutta ongelmakseni tulee hyötyminen. Ajatus hyötymisestä on suuri muuri, joka olisi nyt murrettava. On monia esimerkkejä muurin murtumisesta. On syytä myös vastustaa muureja, jotka pyrkivät erottamaan ja lisäämään ihmisten tuskaa.
Jotta asia ei olisi vielä tarpeeksi epäselvä luettavaksi, niin kertoja kertoo tarinaa vastarinnasta, joka odottaa hetkeään.
Kysymysten vuori on tiedettävästi massiivinen, eikä huippua meinaa erottaa hälvenemättömän sumun jaloista. Joten on annettava syy seuraukselle ja seuraukselle syy. Seurauksena on harhautettu kysymys, kun vastaaja vastaa absoluuttisiin kysymyksiin väistellen omaa agendaa.
Etkö vieläkään ole saanut tarpeeksesi virheelisyydestä?
Ilmeisesti et, sillä luet edelleen itseään toistavaa loppumatonta mantraa. Sillä kaikki aikaisempi voi olla pelkästään pieni punainen kupla, jota olen seurannut liian tarkasti ja harhauttanut itseni.
Lisäksi, tai mitään lisäämättä aikasi ei ole merkannut minulle mitään. Ja koska et pahoittanut mieltäsi äskeisestä lauseesta, niin voit provosoitua sivuilla, missä tunnet itsesi viisaammaksi.
Toinen: Toiset ihmiset. Lähtökohtana on muiden harhaluulot ja niiden yhteen sovittaminen. Koska emme voi vaikuttaa muiden toimintoihin, niin se aiheuttaa ristiriitoja. Kuitenkin ristiriita lukeutuu myös itseensä ja omaan ideologiaan.
Kolmantena: Ympäröivä Maailma. Ympäröivä Maailma on vaikeiten hallittavissa, toisin sanoen täysin mahdotonta. Kyseessä on siis ihmismieltä ahdistava ilmastonmuutos. Mahdottomalta tuntuva ja hallitsematon aika on käsillä, mikäli emme pysty saamaan suuren ihmisjoukon voimaa toimimaan samansuuntaisesti.
Helppoja ratkaisuja on aina, mutta olisiko sellaisia, mitkä olisi oikeasti hyödyksi kokonaiselle ihmislajille.
Kerron, että on tietenkin, mutta ongelmakseni tulee hyötyminen. Ajatus hyötymisestä on suuri muuri, joka olisi nyt murrettava. On monia esimerkkejä muurin murtumisesta. On syytä myös vastustaa muureja, jotka pyrkivät erottamaan ja lisäämään ihmisten tuskaa.
Jotta asia ei olisi vielä tarpeeksi epäselvä luettavaksi, niin kertoja kertoo tarinaa vastarinnasta, joka odottaa hetkeään.
Kysymysten vuori on tiedettävästi massiivinen, eikä huippua meinaa erottaa hälvenemättömän sumun jaloista. Joten on annettava syy seuraukselle ja seuraukselle syy. Seurauksena on harhautettu kysymys, kun vastaaja vastaa absoluuttisiin kysymyksiin väistellen omaa agendaa.
Etkö vieläkään ole saanut tarpeeksesi virheelisyydestä?
Ilmeisesti et, sillä luet edelleen itseään toistavaa loppumatonta mantraa. Sillä kaikki aikaisempi voi olla pelkästään pieni punainen kupla, jota olen seurannut liian tarkasti ja harhauttanut itseni.
Lisäksi, tai mitään lisäämättä aikasi ei ole merkannut minulle mitään. Ja koska et pahoittanut mieltäsi äskeisestä lauseesta, niin voit provosoitua sivuilla, missä tunnet itsesi viisaammaksi.
keskiviikko 5. joulukuuta 2018
Itsenäisyys
Olipa kerran kaapuun hunnutettu kaunis nainen. Hän seisoi linnan edessä odottaen pääsyä linnan porteista sisään. Myrsky puhaltaa helmoihin tehden aaltoa merten vaahtopäihin. Yksinäiset katseet kohtaavat ruuduissa nähdäkseen omat ja menneiden menetykset.
Arvostuksen aikalaisten puolesta juhlat nostattavat myllyn työläiset tekemään kaikkensa maamme puolesta nostamaan liput salkoon.
Elämään hetken toistemme puolesta kuolemattomien mahtien vieressä näytämme voimakuutemme.
Tämän ja seuraavan ehtoon aikana täytämme sydämmet rohkeudella. Pidämme kiinni omista ideaalisista vakaumuksistamme valtojen loppuun saakka.
Arvostuksen aikalaisten puolesta juhlat nostattavat myllyn työläiset tekemään kaikkensa maamme puolesta nostamaan liput salkoon.
Elämään hetken toistemme puolesta kuolemattomien mahtien vieressä näytämme voimakuutemme.
Tämän ja seuraavan ehtoon aikana täytämme sydämmet rohkeudella. Pidämme kiinni omista ideaalisista vakaumuksistamme valtojen loppuun saakka.
perjantai 30. marraskuuta 2018
Perjantai
Näin viikon päätteeksi on mukava käydä rentoutumassa kuppilassa ja nauttia huurteisen mausta. Joten astun kuppilan narisevasta ovesta sisään ja suuntaan katseeni kohti tiskiä. Nuo kaikki pullot ovatkin hienossa sekaisessa rivissä, joka saa mieleni lähes räjähtämään. Kuitenkin tänään taidan pysytellä miedoissa mallas maiseman humussa.
Ensimmäinen hörppy tuopista tuottaa assosiaation siitä, että olisin nostanut tämän tuopin huulilleni joskus aivan samalla tavalla. Turhaa minä tuollaisia nyt alan miettimään, sillä näyttäähän täällä olevan muitakin.
Pyörittelen päätäni, kuin pöllö konsonantin kohdalla ja pysäytän katseeni herttaiseen leidiin, Joten tätä tilaisuutta en voi olla käyttämättä.
Kysyn kohteliaasti, että voinko istahtaa seuraksenne, johon saan hempeän nyökkäyksen. Minulla taisi käydä heti flaksi! On otettava oikeen kunnon hörppy huurteista nannaa juhlan kunniaksi.
Päässäni pyörähtää pari hassun hauskaa vitsiä, jotka voisin murjasta tässä ilmoille, sillä ensivaikutelma on nyt tärkeintä. Mutta hetkinen, kuinkahan ne nyt taas menivätkään?
Pyörittelen mielessäni: Olivatko vanhenpasi simpukoita, sillä olet tuollainen helmi? Mennäänkö meille, teille, vai junanraiteille?
En muista muita reploja tähän hätään!
Tässä vaiheessa huomasin, kuinka leidi nostaa päätään ja olen todella valmis laukasemaan replan häkkiin. Olen avaamassa tilanteen, niin eiköhän hepponen pöydän jalka napsahda poikki minun yläkropan rötköttämisestä. Saan juomat päälleni ja voin hetken kuvitella olevan vonkaputouksessa.
Paikalle paukkii portsari sikaniska ja ymmärtää tilanteen väärin. Ottaa minua kauluksista kiinni niin, että paukkuu peräpukamissa asti.
Seuraavaksi löydän itseni asfaltin pinnalta laskemassa tupakan tumppeja housut märkänä ja kaulus taiteltuna urbaaniin muotoon.
Tälläistä tapahtuu vain silloin, kun hakee edes vähän lämpöä ja läheisyyttä. Tosin, sitä läheisyyttä taisin juuri saada tuolta karjulta.
Ensimmäinen hörppy tuopista tuottaa assosiaation siitä, että olisin nostanut tämän tuopin huulilleni joskus aivan samalla tavalla. Turhaa minä tuollaisia nyt alan miettimään, sillä näyttäähän täällä olevan muitakin.
Pyörittelen päätäni, kuin pöllö konsonantin kohdalla ja pysäytän katseeni herttaiseen leidiin, Joten tätä tilaisuutta en voi olla käyttämättä.
Kysyn kohteliaasti, että voinko istahtaa seuraksenne, johon saan hempeän nyökkäyksen. Minulla taisi käydä heti flaksi! On otettava oikeen kunnon hörppy huurteista nannaa juhlan kunniaksi.
Päässäni pyörähtää pari hassun hauskaa vitsiä, jotka voisin murjasta tässä ilmoille, sillä ensivaikutelma on nyt tärkeintä. Mutta hetkinen, kuinkahan ne nyt taas menivätkään?
Pyörittelen mielessäni: Olivatko vanhenpasi simpukoita, sillä olet tuollainen helmi? Mennäänkö meille, teille, vai junanraiteille?
En muista muita reploja tähän hätään!
Tässä vaiheessa huomasin, kuinka leidi nostaa päätään ja olen todella valmis laukasemaan replan häkkiin. Olen avaamassa tilanteen, niin eiköhän hepponen pöydän jalka napsahda poikki minun yläkropan rötköttämisestä. Saan juomat päälleni ja voin hetken kuvitella olevan vonkaputouksessa.
Paikalle paukkii portsari sikaniska ja ymmärtää tilanteen väärin. Ottaa minua kauluksista kiinni niin, että paukkuu peräpukamissa asti.
Seuraavaksi löydän itseni asfaltin pinnalta laskemassa tupakan tumppeja housut märkänä ja kaulus taiteltuna urbaaniin muotoon.
Tälläistä tapahtuu vain silloin, kun hakee edes vähän lämpöä ja läheisyyttä. Tosin, sitä läheisyyttä taisin juuri saada tuolta karjulta.
torstai 15. marraskuuta 2018
Sotku
Elämän pelon kohtaajat kohtaavat pelosta itsensä. Säikähtävät toinen toisiaan ja pakenevat itseään. Jättivät samassa hienossa hetkessä palojaan katsomatta. Sen pituinen oli pelko.
Sen pelon pituus oli pelto pellon kasvin varsi.
Samassa aivastaa allergian valuvasta nenästään kasvaa sadoista
satama. Satamassa odottaa kippari kääntyvää laivaa valaan selässä.
Nukkuvat linnut sopuisasti hiiva piipun pesässä, vasta nähden seuraavassa kesässä. Tarina eräiden eri matkasta kulkee kädet taskussa. Vaan kertoman kuulevat kuulijat, kuulematta jääneet ohikulkijat.
Suustaan juuttuneet suuttujat pölöttävät pöydät kumoon. Saavat he heinäladon ovetkin ällistymään pakanoiden parsituista kielen pätkistä. Sanovat monesti kangas pussin sopivan päähän paremmin, kuin nenän Maicol Jacksonille.
Sehän on pelkkää puhetta kuuroille korville, puhetta torpparin maahan lyödyille merkki tolpille on kunnioitus valeen takaa taattu. Kaarna puun syyt kertovat taas Maailman menoa aika moista toisellaista toista päästyään eroon metsurin terän jaloista.
Haaroista kalvennut käsittelijä pyyhkii otsastaan kulissin paljastaakseen kaivon kylmät kasvonsa. Sanotusti aikaisemmat tahdot kuluneet vintillä viinipullojen tykönä. Yöstä seuraavaan päivään ponnistaa ponilla uljas prinssi. Tottakai povessaan triio kirjo pinokkio pinssejä.
Sen pelon pituus oli pelto pellon kasvin varsi.
Samassa aivastaa allergian valuvasta nenästään kasvaa sadoista
satama. Satamassa odottaa kippari kääntyvää laivaa valaan selässä.
Nukkuvat linnut sopuisasti hiiva piipun pesässä, vasta nähden seuraavassa kesässä. Tarina eräiden eri matkasta kulkee kädet taskussa. Vaan kertoman kuulevat kuulijat, kuulematta jääneet ohikulkijat.
Suustaan juuttuneet suuttujat pölöttävät pöydät kumoon. Saavat he heinäladon ovetkin ällistymään pakanoiden parsituista kielen pätkistä. Sanovat monesti kangas pussin sopivan päähän paremmin, kuin nenän Maicol Jacksonille.
Sehän on pelkkää puhetta kuuroille korville, puhetta torpparin maahan lyödyille merkki tolpille on kunnioitus valeen takaa taattu. Kaarna puun syyt kertovat taas Maailman menoa aika moista toisellaista toista päästyään eroon metsurin terän jaloista.
Haaroista kalvennut käsittelijä pyyhkii otsastaan kulissin paljastaakseen kaivon kylmät kasvonsa. Sanotusti aikaisemmat tahdot kuluneet vintillä viinipullojen tykönä. Yöstä seuraavaan päivään ponnistaa ponilla uljas prinssi. Tottakai povessaan triio kirjo pinokkio pinssejä.
torstai 8. marraskuuta 2018
Kaikkeus
Mailmankaikkeuden tarkoitus on järjestäytyä kaiken kaaoksen keskellä vallitsevassa tasaisessa virrassa.
Atomin koko on väistämättä suurempi, mitä atomin kaikkeus antaa ymmärtää.
Välimatka atomin kaikkeudesta on yhtä pitkä, kun on kaiken kaikkeuden välimatka yhtenäisyyteen.
Muutos vallitsee yhtä mittaisella voimalla omalla aikajanallaan.
Näkemä tilamme koostuu haaleasta valosta, varjot valon takana kasaantuu yhdestä kahdeksi.
Toistuvuuden syklit toistavat itsensä paradoksista syntyen syntymään paradoksiksi.
Atomin koko on väistämättä suurempi, mitä atomin kaikkeus antaa ymmärtää.
Välimatka atomin kaikkeudesta on yhtä pitkä, kun on kaiken kaikkeuden välimatka yhtenäisyyteen.
Muutos vallitsee yhtä mittaisella voimalla omalla aikajanallaan.
Näkemä tilamme koostuu haaleasta valosta, varjot valon takana kasaantuu yhdestä kahdeksi.
Toistuvuuden syklit toistavat itsensä paradoksista syntyen syntymään paradoksiksi.
lauantai 20. lokakuuta 2018
Tiedostamaton
Tiedostomattomastani tietoni hankin,
mutta sinulle se on pelkkä vale. Se on tyhjä kumiseva ahjo, joka huutaa tyhjyyttään. Samalla rännistä tippuva pisaran oksa putoaa maahan, katkeaa päreiksi homehtuen. Kaivaa olemassaoloaan jutuista juuristaan. Kaivaa olemustaan, olematonta, outoa, uuvuttavaa totuutta.
Jotain suun suullista totuutta haemme. Kolmannella askeleen käsi köyryllä kampeamme toistemme ylle.
Sillä ensimmäisellä, ensimmäiselle annoimme kaikkemme, toiselle toista totuutta, tuurista kolmas kiittää ajastasi. Kaivamme itsemme uudestaan vanhasta uudesta vajasta, toinen toisillemme olemme lainassa. Tässä ja nyt. Tulevassa sanotaan niin sanotusti, sanoitetusti sanomme toistemme olevan toisillemme.
Pelkästään pieni unohdus kostautuu.
Rakkaudesta en osaa puhua ääneen. En tahdo nähdä sinun surua, enkä tahdo nähdä sinun pettymystä kasvoillasi.
En tahdo sano tahdon, koska tahtoni tahdon toivoa. Se toivosta tulkittuna tulkitaan toivottomuutena. Tästä eteenpäin kerromme jokaisen lauseen kuudella, jotta on jotain millä huudella.
mutta sinulle se on pelkkä vale. Se on tyhjä kumiseva ahjo, joka huutaa tyhjyyttään. Samalla rännistä tippuva pisaran oksa putoaa maahan, katkeaa päreiksi homehtuen. Kaivaa olemassaoloaan jutuista juuristaan. Kaivaa olemustaan, olematonta, outoa, uuvuttavaa totuutta.
Jotain suun suullista totuutta haemme. Kolmannella askeleen käsi köyryllä kampeamme toistemme ylle.
Sillä ensimmäisellä, ensimmäiselle annoimme kaikkemme, toiselle toista totuutta, tuurista kolmas kiittää ajastasi. Kaivamme itsemme uudestaan vanhasta uudesta vajasta, toinen toisillemme olemme lainassa. Tässä ja nyt. Tulevassa sanotaan niin sanotusti, sanoitetusti sanomme toistemme olevan toisillemme.
Pelkästään pieni unohdus kostautuu.
Rakkaudesta en osaa puhua ääneen. En tahdo nähdä sinun surua, enkä tahdo nähdä sinun pettymystä kasvoillasi.
En tahdo sano tahdon, koska tahtoni tahdon toivoa. Se toivosta tulkittuna tulkitaan toivottomuutena. Tästä eteenpäin kerromme jokaisen lauseen kuudella, jotta on jotain millä huudella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)