Ensimmäinen: Minä. Ongelma olen minä itse omineen harhoineen ja uskomuksineen. Eikä voi sivuuttaa pelkoa ja traumoja pois kuvioista, ei ainakaan silloin, kun puhutaan ongelmista.
Toinen: Toiset ihmiset. Lähtökohtana on muiden harhaluulot ja niiden yhteen sovittaminen. Koska emme voi vaikuttaa muiden toimintoihin, niin se aiheuttaa ristiriitoja. Kuitenkin ristiriita lukeutuu myös itseensä ja omaan ideologiaan.
Kolmantena: Ympäröivä Maailma. Ympäröivä Maailma on vaikeiten hallittavissa, toisin sanoen täysin mahdotonta. Kyseessä on siis ihmismieltä ahdistava ilmastonmuutos. Mahdottomalta tuntuva ja hallitsematon aika on käsillä, mikäli emme pysty saamaan suuren ihmisjoukon voimaa toimimaan samansuuntaisesti.
Helppoja ratkaisuja on aina, mutta olisiko sellaisia, mitkä olisi oikeasti hyödyksi kokonaiselle ihmislajille.
Kerron, että on tietenkin, mutta ongelmakseni tulee hyötyminen. Ajatus hyötymisestä on suuri muuri, joka olisi nyt murrettava. On monia esimerkkejä muurin murtumisesta. On syytä myös vastustaa muureja, jotka pyrkivät erottamaan ja lisäämään ihmisten tuskaa.
Jotta asia ei olisi vielä tarpeeksi epäselvä luettavaksi, niin kertoja kertoo tarinaa vastarinnasta, joka odottaa hetkeään.
Kysymysten vuori on tiedettävästi massiivinen, eikä huippua meinaa erottaa hälvenemättömän sumun jaloista. Joten on annettava syy seuraukselle ja seuraukselle syy. Seurauksena on harhautettu kysymys, kun vastaaja vastaa absoluuttisiin kysymyksiin väistellen omaa agendaa.
Etkö vieläkään ole saanut tarpeeksesi virheelisyydestä?
Ilmeisesti et, sillä luet edelleen itseään toistavaa loppumatonta mantraa. Sillä kaikki aikaisempi voi olla pelkästään pieni punainen kupla, jota olen seurannut liian tarkasti ja harhauttanut itseni.
Lisäksi, tai mitään lisäämättä aikasi ei ole merkannut minulle mitään. Ja koska et pahoittanut mieltäsi äskeisestä lauseesta, niin voit provosoitua sivuilla, missä tunnet itsesi viisaammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti