Yleistyksestä ylennys

 Tyhjä paperi, ajatussyndrooman selkeydestä nyrjähtänyt nilkka. Sormia suussa, tunnistamattomat oliot tuntuvat luissa. Päätä raapiva ennustaa keilapallolla kaatoa. Tenniskyynärpäällä tukea tammipöydästä, kuristava ilma pesee surkeuttaan sisuksiin.

Massadelirium uutisotsikko kerrallaan, kerralla pingotettu hermot tappiin. Nappi alas, levon luomeen teknologia tuoneen.

Tyhjä ajatussyndrooma, zoom, lasisilmä käsitellään vanhalla menetelmällä. Zoom, oireettomaksi oivallettu, mutta pajunköyttä orapihlajan sijasta tarjoiltu.

Yleistyksestä ylennys, toistosta taputus olalle, ajatus hautoo, perseet toiselle olalle. Tilanteestamme yksisilmäinen huomio onkin käpertyä sisäänsä ja sinänsa sanoa sinne päin.

Tarpeen sanelema touretten tauti iskee sopimattomaan saumaan elämän kannalta. Kirotusta elämästä potilas itsekin saa kurkkumädän ja aivokuumeen.

Viimeinen luku kirjasta todistaa kaiken todeksi, mitä minä sanoin ennen kynttilän puhaltamista. Todisteet eivät riitä edes ensimmäisen rihterin järjestykseen. 

Yhden miehen ilta

 Purjehdi puheensorinan lävitse, onnelliset ohrat nousevat päähän. Ulkona katseet eivät sammu, katson tähtiin, kun pullon korkissa lepää ruuvi. Työkaluille olisi tarvetta, ei kädellä korkkia pois poisteta.

Äänestä tietää meiningin, tietää piilopaikan ja sen sijainnin. Tietää nyrkin iskun, sen veljeyden salaisen sävelen.

Jakoavaimella saadaan auki, se on välineiden ruhtinas, tiedättehän te sen. Tiedättehän te myös monta muuta välinettä, mutta tiedätte tekin vain yhden. SE ON SE.

Jorina hatusta nostaa kuohuvaa, päästään vielä hyvään nosteeseen. Tili näyttää positiivista, silmät näyttävät tankotanssia tanssivalta apinalta.

Maskuliinisuuden vuoksi pidetään jäykkänä. Eikä saa ymmärtää väärin, sillä faktat ovat radalla, eikä selibaatissa. Jotain väärää, koska jätetään keskustelut. 

Jostain syystä päässä jyskyttää tyyssias, vaikka ei ymmärrä kokonaan sen taydellistä merkitystä. Tyyssias avaa oven niin sanottuun narniaan.

Kaiken jälkeen kukaan ei enää istu meidän pöytään, en edes itse haluaisi olla tässä, mutta edustan tietenkin iteäni. Edustan yksilön maskuliinisuutta, edustan yksilöllisyyttä. 

Lopulta siirto toiseen valuu käsistä lävitse, rahat katoavat läpeensä, he kauhistelevat. He ottavat silti vielä yhden. He jättävät veden, väliveden pois kategoriasta.

Eivät asiat jääneet sikseen, kun pröystäily nostetaan tuopin yläpuolelle. Käden liikkeellä näytetään suuntaa, harmaantuneena lakin alta. 

Jos tilataan vielä yhdet. Annetaan sirpaleiden lentää. Pointtina ollaan me ja meidän taskujen kaivelu seuraavaan. Seuraavaan kovaan kylmään nauruun. Seuraavaan huikkaan kuikkaan taksin kotiin.

Aasin ranka

Missä liikut? 

Se on suuri kysymys identiteetille, kun huudetaan tynnyreistä. Ja, kun palkka ei osunut oikeaan päivään, niin jäivät rappaajan pyhät nimeksi.

Rakennelman alle jäänyt työkaveri imppaa liimaa, ei kuulemma ole varaa psykiatrille. Leikkasi oman kätensä saadakseen vakuutuksesta pelastuksen velkahelvettiin.

Kyselevät, että kuinka monta kertaa on mahdollista jäädä jyrän alle niin, että kävälee omin avuin pois. Tai, että kannattaako trapetsitaitelu aloittaa voimalinjoista.

Aasin selässä jaettiin stipendit uudestaan vanhaa soveltaville visionääreille. Rakennelma visionääreille on pumpattava ilmapatia, johon liimaillaan repeämän kohdalle paikkoja.

Nihilistinen tarkoituksettomuus satuttaa heitä, kellä on vielä sielu, ja heitä ketkä rakastavat. Luvusta löytyy myös usko hävitykseen, se hedelmä on syöty kuin kirsikka kakun päältä.

Yksilön punnerrus valaistaan keltaisilla sivuilla, taakan hiljaisuudessa kantaa uutisen omistaja. Vapaa on sana, vapaa on tulkinta, vapaa on ymmärrys. 

Kantapään kautta

Keskinkertaisuus riivaa, vaikka riivaajakin on väsynyt ottamaan kantaa. Oppia ottaneet paikkaa kantapäät tekoiholla ja juoksevat toisenkin maratonin. Näin sprintterit polttavat itsensä ennen alkua.

Jatkuvalla venymisellä ja saumattomuudella tehtaissa istuu purkkapallon puhaltajiat. Kerrotaan tarinaa ja kaunistellaan peilihuoneessa jakauksen onnistumista. Tilastoidaan ekonomistin näkemys, sillä tehdään lisäarvoa omistajille.

Onko talous arvomme, vai arvomme talouden pohja? Eläkkeet yhteistä omaisuutta kakunleipojille, siis omistajille. Yhteiset varannot jaetaan suljetuissa kabineteissa hyvävelijärjestelmällä.

Monopolilla kannetaan keltasia kasseja ulos kaupasta ja varmistetaan oma markkina-asema. Markkinalle pyrkijät haastajat aiheuttaa kansakunnan köyhyyttä laskemalla hintoja. Se, mitä maksetaan kotimaisesta banaanista, on ilmeisesti loistavan markkinoinnin tulos. 

Markkinasta tulos, tai ulos, lailla määrätty tuottaa seuraavaa vuotta paremmin. Numeroiden näyttäessä marginaalin alle, lähetetty on medi-heli kriisiä paikkaamaan. Henkiinjääneet heiluttavat irtokäsiä kraatereiden pohjalla, jotta saisivat kyydin normaaliin. 

Mustaa vettä

Mustaa vettä pisaroi heijastuksiin, on märkää mielistelyä tosiasioista. Vielä on lämmin tuuli, muttei puristamalla pelastusta tehdä. Vielä on pimeää, muttei valo kantajaa ilman kipinää.

Hetken matkaa kurjuutta, hetken sen aika kultaa, pisaran heijastuksen aikaa. Silmästä silmään myrskyn silmä vinkkaa, apukepein noustaan iltaan. Tähdeksi itsensä filmaa, sanonnat ovat porukan liimaa.

Mitä nyt unohdetaan, on se kysymys edessä. Mitä nyt käsitellään, se on välttämätöntä. Mitä nyt pidetään välttämättömyytenä, nähdään se itsestäänselvänä.

Murha

 Seison vain ja katselen pisaroiden valuvan lasia pitkin saapuvia katuvaloja kohden. Yö on täällä, minä sisällä kirkkaassa ja steriilissä huoneessa, onko aika pysähtynyt? Jos tekisin murhan, haluaisin tehdä sen näin romanttisessa ilmassa, samanlaisen katuvalo loisteessa. Pitäisi sataa vettä, niin kuin elokuvissa. Taittaisinko niskan, vai haluaisinko katsella kärsimystä silmästä silmään? Näin ei kuuluisi ajatella, eikä varsinkaan kirjoittaa, mutta kuinka muuten voimme tutustua pimeään puoleemme, jos kiellämme itsemme? Tukahdutamme jotain olennaista, jotain mikä kulkee väistämättä mukanamme, vaikka sen kiellämmekin.

Fantasiointi on osa, ensimmäinen osa murhaan, mutta ei tarkoita vielä mitään. Pidän nämä päässäni ja fantasian mielikuvin täydellisen murhan. Joku saattaa säikähtää, mutta mistä tietää menneensä liian pitkälle? Ohitanko rajapyykin, kun otan esille yhteiskunnan tabuja ja käytän vapauttani ajatella? Onko humanismi käsite ajatella vastenmielisyyttä yhteiskunnassa? 

Kyllä, sanomme ajattelevan, sanomme suhtautuvan kriittisesti ja suvaitsemme erilaisuutta. Kuulostaa kengännauhoja kiristelevältä umpihumanistilta. Pystyisikö tuollainen kuvittelemaan kengännauhojensa väliin kuristuvan kaulan? Nousisiko pelkästä ajatuksesta pienimuotoinen ahdistus, vai valtaisiko paniikki hengityksen?

Hypoteettisesti mahdollisuuksia monia harjoittaa psyykettä, mutta mikä ajaa vapaaehtoiseen toimintaan? Onko ääretön mielekiinto ajurina, tunne elämättömästä elämästä, vai itseään toistava menneisyys?

Ne yksinäisyydessä lymyävät velhot ajetaan nurkkaansa, koska käyttäytyminen ei vastaa standardia. Päästäkseen sisälle yhteisöön, vaaditaan tietyn muotoinen muotti, jota konservatiivinen mielemme tuottaa. Mitä tapahtuu, kun tarpeeksi pitkään sukkeroidaan herkkiä kipupisteitä? Voiko vastassamme olla yliherkkiä aikapommeja sohaisemalla mehiläispesään?

Tiedostava väki pitää aistinsa valppaina, mutta mihin suuntaan? Byrokraattinen instituutio pitää huolen omistaan, mutta ketkä ovat omia? 

Mappikäytävän värikavalkaadista  värisokeat palkataan oppaaksi suunnistamaan byrokratian rattaisiin. Annetaan mielipuolinen valtuutus käyttää tietämättään väkivaltaa tiettyjä ryhmiä vastaan.

Syy-seuraussuhteet ovat varsin selkeitä erottamaan hullut ja sairaat toisistaan. Jos haluamme elää rauhassa yhteiskunnassamme, on valaistava tiet, jotka olemme hylänneet. 

Tuhkasta leivottu

Yhteiskunta, yhteisenä kuvitelmana vahvistamme kulttuuria tyhjäksi imetystä kaivosta. Raadot revitään kaapista suurennuslasin alle kärvennettäväksi. Jälleen tyhjät tynnyrit rämisevät. 

Tuhkasta leivotaan korvapuustia nälänhätään, kuivuneille lypsävän lehmän verta tarjoillaan.

Syy seurauksesta seurataan syytä, etsitään syyllistä seuraukselle. Etsitään paloherkkää kohtaa räjähtää, jotta päästäisiin pätemään.

Ajattelun barrikadit peittävät kasvonsa, näin valkotakkiset tiputtavat silmänsä saadakseen ratkaisun tilanteeseen.

Trolli korruptio pandemia, yhteiskunnan mieli tulehtuu damokran demonisoinniksi.

Lääkettä odottavat, odottavat paluuta ja entistä sekasortoista eilistä tunnistaakseen mielensä.