Seison vain ja katselen pisaroiden valuvan lasia pitkin saapuvia katuvaloja kohden. Yö on täällä, minä sisällä kirkkaassa ja steriilissä huoneessa, onko aika pysähtynyt? Jos tekisin murhan, haluaisin tehdä sen näin romanttisessa ilmassa, samanlaisen katuvalo loisteessa. Pitäisi sataa vettä, niin kuin elokuvissa. Taittaisinko niskan, vai haluaisinko katsella kärsimystä silmästä silmään? Näin ei kuuluisi ajatella, eikä varsinkaan kirjoittaa, mutta kuinka muuten voimme tutustua pimeään puoleemme, jos kiellämme itsemme? Tukahdutamme jotain olennaista, jotain mikä kulkee väistämättä mukanamme, vaikka sen kiellämmekin.
Fantasiointi on osa, ensimmäinen osa murhaan, mutta ei tarkoita vielä mitään. Pidän nämä päässäni ja fantasian mielikuvin täydellisen murhan. Joku saattaa säikähtää, mutta mistä tietää menneensä liian pitkälle? Ohitanko rajapyykin, kun otan esille yhteiskunnan tabuja ja käytän vapauttani ajatella? Onko humanismi käsite ajatella vastenmielisyyttä yhteiskunnassa?
Kyllä, sanomme ajattelevan, sanomme suhtautuvan kriittisesti ja suvaitsemme erilaisuutta. Kuulostaa kengännauhoja kiristelevältä umpihumanistilta. Pystyisikö tuollainen kuvittelemaan kengännauhojensa väliin kuristuvan kaulan? Nousisiko pelkästä ajatuksesta pienimuotoinen ahdistus, vai valtaisiko paniikki hengityksen?
Hypoteettisesti mahdollisuuksia monia harjoittaa psyykettä, mutta mikä ajaa vapaaehtoiseen toimintaan? Onko ääretön mielekiinto ajurina, tunne elämättömästä elämästä, vai itseään toistava menneisyys?
Ne yksinäisyydessä lymyävät velhot ajetaan nurkkaansa, koska käyttäytyminen ei vastaa standardia. Päästäkseen sisälle yhteisöön, vaaditaan tietyn muotoinen muotti, jota konservatiivinen mielemme tuottaa. Mitä tapahtuu, kun tarpeeksi pitkään sukkeroidaan herkkiä kipupisteitä? Voiko vastassamme olla yliherkkiä aikapommeja sohaisemalla mehiläispesään?
Tiedostava väki pitää aistinsa valppaina, mutta mihin suuntaan? Byrokraattinen instituutio pitää huolen omistaan, mutta ketkä ovat omia?
Mappikäytävän värikavalkaadista värisokeat palkataan oppaaksi suunnistamaan byrokratian rattaisiin. Annetaan mielipuolinen valtuutus käyttää tietämättään väkivaltaa tiettyjä ryhmiä vastaan.
Syy-seuraussuhteet ovat varsin selkeitä erottamaan hullut ja sairaat toisistaan. Jos haluamme elää rauhassa yhteiskunnassamme, on valaistava tiet, jotka olemme hylänneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti