Tietääkö tietään

Tietämättömyys on ansa, tietoisuus siitä on rasittava taakka ajatuksissa. Siispä toistuu sukupolveltlta toiselle erheet eri muodossa. Mutta, miksi tietämätön tästä kertoo?

Toistan vain entropian määräämätöntä ja ankaraa lakia, jolle olen alentuva ymmärtämään ymmärtämätöntä entropiaa.
Enemmän tai vähemmän olen osa entropiaa, joten voisin naiivisti ajatella ymmärtäväni jotain asiasta, mutta kuinka väärässä sitten olenkaan, kun julista jotain todeksi?

Julistaessani totuutta elementeistä, olen joutunut kauemmaksi asian ytimestä. Hyvin perustelemalla voisin saada kannatusta mille tahansa aiheelle, mutta koska voisin olla täysin varma toiseudesta?

Jos en itselleni pysty todistamaan tai vakuuttamaan elämän metafyysistä olemassa oloa, niin onko sitä olemassa?

Vastausta kysymyksiin on usein suppea, vaikeasti ymmärettävä tai niin pitkästi ja kuivasti selitetty, ettei kukaan jaksa sitä lukea.

Nämä ovat logiikkaa käyttäen sellaisia kysymyksiä, että joudun käyttämään suuren osan elämästäni näiden pohtimiseen. Siitäkin huolimatta, etten tulisi hamaan loppuun asti ymmärtämään itselle esitettyjä kysymyksiä, niin saan kuitenkin valtavan hedonististsa nautinnon. 

Voisi vain jatkaa kysymyksien esittämistä, koska se näyttää olevan tietämättömän tarkoitus. 

Todellisuutta vastaan taistelijat

Tietämättömät tunteet ja tilat vaikuttavat tulkintaan. Pyrkimys edetä edelleen järjettömän jäljille on kaukainen haave, jota pyrkii pyristelemään ulos päästään.

Palikka ei käänny, ei vaika heilauttaa puolelta toiselle, ei ravistellen, eikä rieputellen. Mihin tämä ajatus blanttu vie sinut tässä Maailmassa? 

Kun tämä todellisuus on painostavan läsnä, niin läsnä, että tiedät mistä on kyse.

Todellisuus on liian herkkä ottamaan väkivaltaa vastaan, ja jää siksi piiloon. Todellisuutta on kohdeltava sen arvojen pohjlta niin, että vain todellisuus tietää tietämättömyyden.

Miten voi saavuttaa todellisuutta, jos on vain kuvitelma todellisuutta? Se kuvitelma on todellisuutta, ja vain kuvitelma todellisuudesta toteutuu. Missä on todellisuuden toinen puoli, jos se jää aina toisen varjoon ja näyttäytyy vain yksinkertaisena?


Tämänkö takia todellisuus taistelija tapetaan ensimmäisenä näkemyksistään? Hänet tuomitaan valehtelijana ja petturina kanssakulkijoilleen, sekä nostetaan vääryysä hänen leimakseen.

Hän ja Psykonautti

Hän ja Psykonautti.

Eihän meidän tarvitse selitellä mitään, sillä näemmehän kaiken tämän meidän edessämme. Kaiken liikkuvan ja liikkumattoman elämän edessämme omilla silmillämme. 

Se, mitä minä näen, niin tulee poikkeamaan sinun näkemästäsi. Ei tarvitse kuitenkaan vielä huolestua, sillä minun näkemäni ei vielä toistaiseksi siirry tälläisenä sinun päähäsi. 

Kuitenkin varoituksen sanoja tulevasta on hyvä viljellä, jos vaikka viliinnyt ajatuksesta ja harhaudut uskomaan mitään tällaista.

Psykonautti matkallaan perustelemassa omaa suuntaansa hänen rajoittamaa matkantekoaan. Liikkumattomanan liikkuva nautti kertoo asiansa liikkeen ajasta. Hän ei ole koskaan nähnyt vastaavanlaista tapahtumaa tapahtuvan, koska on nauttinut psykonautti.

Oliko järjellistä sanomaa tunnustettava, kun järjellisyys määräytyy meriiteistä ja erinäisistä saavutuksista!

Eihän nauttina voi olla järjellinen olento oikeassa hyvinvointiyhteiskunnassa. Vai voiko?

Kuka määrittää oikean ja väärän?

Kuka määrittää oikean ja vasemman?

Hän sanoo, ettei yhteiskunta voi toimia, mikäli siellä ei ole sääntöjä, määräyksi ja rangaistuksia lain noudattaville ihmisille, humaaneille ja humanoideille.

Vai korkea lentoista!

Ei ollenkaan, sillä jos muistatte, niin olemmehan painovoiman pakottamana maankamaralla visusti kengät jalkoihin sidottuna. 

Niin, mikä sinut sai sitten suuttumaan, kun en voi sinua mihinkään pakottaa?

Ja olen jo kerran antanut sen varoituksenkin.

Ketä luulet siis huijaavasi? Ketä muutakaan kuin itseäsi! Kuulenko sinun sanovan jo, että loogisuus on jäänyt unholaan keittelemään kahvia. Ai en. No enpä tietenkään, sillä kaikki tämä on häneltä ja hänen psykonautiltaan. 

Tästä eteenpäin nautti on mystisyydessä haaveileva aikakausi. Aikaa haaskaava ja aikaansaamaton psykonaama.

Leikkivä aikuinen hävittämässä aikuiselle kuuluvia normeja, joista muut ovat valmiiksi pahoillaan, kun kuulevant hänen saapuvan.

Onneksi elämä on niin yksinkertaista, kun sen antaa itselleen olevan. Nimen omaan olevan. Niin yksinkertaista, huoletonta, stressivapaata maata, että sinne uskaltaa istuttaa oman plantaasin.

 Mille olet antamassa arvojasi?

Sille ja sille olet myös antaumuksesi antamasi. Hän, kun kuulostaa vakuuttavalta ja uskomattoman uskolliselta urholta, jota voisit seurata vain siksikin, että tarina on muottiisi sopiva.

Uskomattomuus romuttuu juuri siihen pisteeseen, kun kuvittelet ratkaiseen kuution. Kuvitelma on, tai ei ole. Tarkasteltuna edessäsi kuuluisi näkyä tarkkaakin tarkempi absoluuttinen tyhjyys kuutiosta.

Näin ollen hurjasteluun jää koukkuun ja tahto sanoo, että paina lisää kaasua. Tahto tekee sen, mitä tahdon mahdille on antanut valtaa. 

Lopettaminen siis tuntuu loputtomalta abstraktilta spiraalilta, jonka funktoit muuttuvat juuri ennen niiden loputonta alkua. 

  

Ei ole hulluutta

Ei ollut hulluutta oksentaa aakkosia muoviämpäriin. Ei myöskän ollut hulluutta löytää itseään ämpäristä, näiden villien aakkosten ympäröimänä. Eikä ollut hulluutta aivastaa ämpäriin niin, että laidat vääntyivät vokaaleista. 

Menin törmäämään WC Ankkaan. Hän mulle avasi suunsa ja sukelsin Ankan kitaan. Liuttelin kurkkua pitkin vatsahappoihin ja pesin hapolla kainaloni. 

Kuinka siinä sitten kävikään. Kainalot hikeentyivät ja hetkessä seison kainalo metsässä. Huvittava Leijona moikkaa minulle harjaten harjaansa ja apinamies svgengaili lijaanilla paikalle. 

Apinamies karjaisee ylväästi kerran. Paikalle paukkii pikimetsästä punainen Norsu, kaataen tikkari tikapuita

Norsu heittää voltin ja täyttää kärsänsä vedellä. Suojaudun jäätelötuutin taakse, sillä huomaan kärsässä olevan paineen vielä suureempi, kuin painekattilassa. 

Eikä ollut enään mitään tehtävissä, kun Norsun kärsä pamauttaa masiivisella paineella muumilaakson ikkunat säpäleiksi.

Muumipeikko herää uniltaan, ja Pikku Myy herättä mymmelin katsomaan taivaalta roikkuvaa kärsää. 

Muumilaaksossa näyttää tulevan kevät, kun kukat puhkeavan unimaiseen kukkaan. 

No eipä täällä jaksanut kauaa liukumäkeä liukua, kun huomaa Apostolin kelluvan punaviinissä ja laulamassa Ruotsalaisia juomalauluja.

Mitähän muuta täältä ämpäristä vielä löytyisi?

Ohjeita.

Kaikilla tuntuu tänä päivänä olevat jokin kanta, tai mielipide asiaan kuin asiaan. Se tuntuu kuitenkin jostain syystä täysin turhalta tunkea omaa päätään hissin väliin. Varsinkaan silloin, jos kyseessä on huomion hakuisuus, tai peräti pätemisen tarve pareman tiedon puutteesta. 

Tähän ilmiöön törmää jatkuvasti mediassa ja internetin ihmemaailmassa. Ärsyynytään kannanotoista ja mielipiteistä, se on usein täysin turhaan. Sillä teidämmehän, että jokainen klikki ja tykkäys saa aikaan meissä mielenhäiriön, näin jos sanotaan kärjistäen.

Vaihtoehtoisesti voidaan lopettaa kokonaan median tutkailu ja jäädä paitsi mehukkaista uutisista. 

Parannettaisiin mielen laatua ja ainakin vähennettäisiin media ähkyä. Mutta kuinka, kuulen sinun kysyvän?

Vaihtoehtoja kyllä on! Heitä puheliin seinään, tai jätä puhelin laskut maksamatta. Hanki itsellesi ärsyttävä työ, jossa hajoilet ympäristöön ja työyhteisöön. Hommaa jokin vakava tauti, niin omat ongelmat ovat suurempia, kuin ympäröilällä Maailmalla.
Ryhdy joupoksi, ja juo aivosi pellolle, niin ei tarvitse ymmärtää ihmisten puhetta pätkääkään. Viittuile vastaan tuleville ihmisille ja käyttäydy asiattomasti julkisilla paikoilla, niin saat sisältöä elämääsi.

Näitä kyllä riittä. Jos kuitenkin haluat lisää elämän ohjeta, niin otathan yhteyttä alla näkyvään numeroon.

Puh: 040 66666666 

Pieniä suuria Ongelmia

Ensimmäinen: Minä. Ongelma olen minä itse omineen harhoineen ja uskomuksineen. Eikä voi sivuuttaa pelkoa ja traumoja pois kuvioista, ei ainakaan silloin, kun puhutaan ongelmista.

Toinen: Toiset ihmiset. Lähtökohtana on muiden harhaluulot ja niiden yhteen sovittaminen. Koska emme voi vaikuttaa muiden toimintoihin, niin se aiheuttaa ristiriitoja. Kuitenkin ristiriita lukeutuu myös itseensä ja omaan ideologiaan.

Kolmantena: Ympäröivä Maailma. Ympäröivä Maailma on vaikeiten hallittavissa, toisin sanoen täysin mahdotonta. Kyseessä on siis ihmismieltä ahdistava ilmastonmuutos. Mahdottomalta tuntuva ja hallitsematon aika on käsillä, mikäli emme pysty saamaan suuren ihmisjoukon voimaa toimimaan samansuuntaisesti.

Helppoja ratkaisuja on aina, mutta olisiko sellaisia, mitkä olisi oikeasti hyödyksi kokonaiselle ihmislajille. 

Kerron, että on tietenkin, mutta ongelmakseni tulee hyötyminen. Ajatus hyötymisestä on suuri muuri, joka olisi nyt murrettava. On monia esimerkkejä muurin murtumisesta. On syytä myös vastustaa muureja, jotka pyrkivät erottamaan ja lisäämään ihmisten tuskaa.

Jotta asia ei olisi vielä tarpeeksi epäselvä luettavaksi, niin kertoja kertoo tarinaa vastarinnasta, joka odottaa hetkeään. 

Kysymysten vuori on tiedettävästi massiivinen, eikä huippua meinaa erottaa hälvenemättömän sumun jaloista. Joten on annettava syy seuraukselle ja seuraukselle syy. Seurauksena on harhautettu kysymys, kun vastaaja vastaa absoluuttisiin kysymyksiin väistellen omaa agendaa.

Etkö vieläkään ole saanut tarpeeksesi virheelisyydestä?

Ilmeisesti et, sillä luet edelleen itseään toistavaa loppumatonta mantraa. Sillä kaikki aikaisempi voi olla pelkästään pieni punainen kupla, jota olen seurannut liian tarkasti ja harhauttanut itseni.

Lisäksi, tai mitään lisäämättä aikasi ei ole merkannut minulle mitään. Ja koska et pahoittanut mieltäsi äskeisestä lauseesta, niin voit provosoitua sivuilla, missä tunnet itsesi viisaammaksi. 

Itsenäisyys

Olipa kerran kaapuun hunnutettu kaunis nainen. Hän seisoi linnan edessä odottaen pääsyä linnan porteista sisään. Myrsky puhaltaa helmoihin tehden aaltoa merten vaahtopäihin. Yksinäiset katseet kohtaavat ruuduissa nähdäkseen omat ja menneiden menetykset.

Arvostuksen aikalaisten puolesta juhlat nostattavat myllyn työläiset tekemään kaikkensa maamme puolesta nostamaan liput salkoon.
Elämään hetken toistemme puolesta kuolemattomien mahtien vieressä näytämme voimakuutemme. 

Tämän ja seuraavan ehtoon aikana täytämme sydämmet rohkeudella. Pidämme kiinni omista ideaalisista vakaumuksistamme valtojen loppuun saakka.