perjantai 22. helmikuuta 2019

Hän ja Psykonautti

Hän ja Psykonautti.

Eihän meidän tarvitse selitellä mitään, sillä näemmehän kaiken tämän meidän edessämme. Kaiken liikkuvan ja liikkumattoman elämän edessämme omilla silmillämme. 

Se, mitä minä näen, niin tulee poikkeamaan sinun näkemästäsi. Ei tarvitse kuitenkaan vielä huolestua, sillä minun näkemäni ei vielä toistaiseksi siirry tälläisenä sinun päähäsi. 
Kuitenkin varoituksen sanoja tulevasta on hyvä viljellä, jos vaikka viliinnyt ajatuksesta ja harhaudut uskomaan mitään tällaista.

Psykonautti matkallaan perustelemassa omaa suuntaansa hänen rajoittamaa matkantekoaan. Liikkumattomanan liikkuva nautti kertoo asiansa liikkeen ajasta. Hän ei ole koskaan nähnyt vastaavanlaista tapahtumaa tapahtuvan, koska on nauttinut psykonautti.

Oliko järjellistä sanomaa tunnustettava, kun järjellisyys määräytyy meriiteistä ja erinäisistä saavutuksista!
Eihän nauttina voi olla järjellinen olento oikeassa hyvinvointiyhteiskunnassa. Vai voiko?

Kuka määrittää oikean ja väärän?
Kuka määrittää oikean ja vasemman?

Hän sanoo, ettei yhteiskunta voi toimia, mikäli siellä ei ole sääntöjä, määräyksi ja rangaistuksia lain noudattaville ihmisille, humaaneille ja humanoideille.

Vai korkea lentoista!

Ei ollenkaan, sillä jos muistatte, niin olemmehan painovoiman pakottamana maankamaralla visusti kengät jalkoihin sidottuna. 

Niin, mikä sinut sai sitten suuttumaan, kun en voi sinua mihinkään pakottaa?

Ja olen jo kerran antanut sen varoituksenkin.

Ketä luulet siis huijaavasi? Ketä muutakaan kuin itseäsi! Kuulenko sinun sanovan jo, että loogisuus on jäänyt unholaan keittelemään kahvia. Ai en. No enpä tietenkään, sillä kaikki tämä on häneltä ja hänen psykonautiltaan. 

Tästä eteenpäin nautti on mystisyydessä haaveileva aikakausi. Aikaa haaskaava ja aikaansaamaton psykonaama.
Leikkivä aikuinen hävittämässä aikuiselle kuuluvia normeja, joista muut ovat valmiiksi pahoillaan, kun kuulevant hänen saapuvan.

Onneksi elämä on niin yksinkertaista, kun sen antaa itselleen olevan. Nimen omaan olevan. Niin yksinkertaista, huoletonta, stressivapaata maata, että sinne uskaltaa istuttaa oman plantaasin.

 Mille olet antamassa arvojasi?
Sille ja sille olet myös antaumuksesi antamasi. Hän, kun kuulostaa vakuuttavalta ja uskomattoman uskolliselta urholta, jota voisit seurata vain siksikin, että tarina on muottiisi sopiva.

Uskomattomuus romuttuu juuri siihen pisteeseen, kun kuvittelet ratkaiseen kuution. Kuvitelma on, tai ei ole. Tarkasteltuna edessäsi kuuluisi näkyä tarkkaakin tarkempi absoluuttinen tyhjyys kuutiosta.

Näin ollen hurjasteluun jää koukkuun ja tahto sanoo, että paina lisää kaasua. Tahto tekee sen, mitä tahdon mahdille on antanut valtaa. 

Lopettaminen siis tuntuu loputtomalta abstraktilta spiraalilta, jonka funktoit muuttuvat juuri ennen niiden loputonta alkua. 

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti