1 2 3 4 5 6 7 8 9 0

Yksi piste toisen perään, toinen kerää ja toinen välistä vetää.
Eikä kunnioitusta kolmannelle elävälle ilman veitsen terää.
Sitten kun herää, niin neljäs on aloittanut naltuttamaan narsistin suulla.
Viides astuu vastaan vierotusoireista säikähtäneenä ja astuu ohi oman askelman.
Kuudes kuulee kauheimmat uutiset ja käpertyy pellavapeiton pehmeään huomaan.
Seitsemäs on saalistajan säkenöivä pakkomielle elämälle ja kuolemalla.
Kaukainen kasi kuuluttaa valheita vielä keskiyön jälkeen.
Vaatimaton ysi yrittää pitää pakkaa kasassa ja vahingossa kaverinsa nakkaa.
Nolla on viimeinen jonka päälle huolet kaadetaan.

1 2  3   4    5     6      7        8         9          0

Paska.

 Taas tuo tumpelo tuijottaa minua peilistä.

Mitä ihmettä hän haluaa? 

Kävisi edes parturissa ja ajaisi pois tuon skäkän.

Tuijotus vain jatkuu, eikä ilmekään ole värähtänyt viimeiseen varttiin, kerran hän nosti käden kaivaakseen nenää.
Olen näkeväni hänen nenäkarvan heiluvan, niin kuin se olisi kaappikellon heiluri.
Menee pieni hetki ja huomaan kulmararvojen vienon värähdyksen, kulmakarvat säikähtivät postimiehen tuloa postiluukkuun.
Näen sivusilmällä, että lattiallani makaa taas kasa karhukirjeitä. Ensimmäinen ajatus on, että sain lisää paskapaperia.
Toinen ajatus tulee vasta sitten kun ne ovat jo käytetty itse pyhimmän pyyhimiseen.
Paskamaiset laskut ovat kirjaimellisesti paskassa, niin on myös sormeni ja tietokoneen näppäimet...

Kun usein sattuu, niin siihen tottuu, ja mitä enemmän sattuu, niin on sanottu sen vahvistavan. 

Olen.

Olen kuunellut itseäni viisaanpia.
Olen kuullut tarinoita rakkaudesta, kuolemasta, menetyksestä ja mielen maisemista.

Olen ollut heikko särkyvä kristalli lasi.
Olen ollut vahva kallio kauan ennen lohkeamista.

Olen tehnyt ja mennyt, maistanut ja haistanut, tuntenut ja turtunut.
Tänään on se päivä, päivä jolloin olisi syytä nostaa itselleen hattua.

Sankarit.

Sankarit päivän, sankarit yön, sankarit nyt, sankarit läpi elämämme työn.

Niin kuin J. Karjalainen lauloi, ollaan sankareita kaikki....

Olemme selvinneet vaaroista ja syvistä haavoista.
Olemme selvinneet maamme pölyisistä pyörteistä.

Nyt saamme nostaa hattua sankareille heidän urhollisuudestaan ja heidän päättäväisyydestään.

Kiitos ja kuittaus jokaiselle sankarille.



 

Musiikki

Musiikki on tuonut hämmästyttävän paljon mielihyvää, rauhaa ja elämän tarkoitusta.

Voisimmeko edes kuvitella maailmaa missä ei olisi musiikkia?

Omalla kohdallani ajatus olisi täysin absurdi ja voin väittää, että monet ovat tästä asiasta minun kanssani samaa mieltä.

Maailma ilman musiikkia olisi kuin lintu ilman siipiä, leijona ilman hampaita tai kala ilman kiduksia.

Musiikilla on voima, mikä saa meidät tuntemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, toisaalta pelkoa, hämmennystä ja suuria pieniä tunteita.

Musiikki on aina kokeellista, niin kuin tuntuu olevan kaikki tässä elämässämme, mikään ei ole täydellistä vaikka siihen pyrimmekin.


Musiikki lukeutuu sivistyksen yhdeksi korkeimmaksi asteeksi, sillä musiikki ja sivistys kulkevat käsi kädessä.

Musiikilla kerrotaan jokin tarina, johon kätkeytyy lähes aina jonkin sortin viisaus sekä mysteeri, minkä sitten tulkitsemme omalla menneisyydellämme.

Musiikki on ja pysyy, aina niin pitkään kun ihminenkin on, ja vielä pienen hetken senkin jälkeen.


 

Pimeyden yö

Noitarummut ovat soineet kaksi päivää sitten, mustat henget varjostaa kuun valossa.

 Ihmisjoukon on määrä mennä pimeään metsään suojellakseen itseään.

Jos pimeyden henki osuu kohdallesi, tietää se välitöntä kuolemaa.

Jos nostaa pääsi muiden yläpuolelle, on määränpääsi synkkä tuonela.

On ylitettävä silta, huppu syvällä päässä niin, että silmäsi peittyvät.
Jos näin ei toimi, on noidalla pääsy vapauden torviin.

Matkalla.

Kaukaa kauenpan on taas unelma onnesta, onni onnetomuudesta selvisin.

Senkin verran kaukaa on haettu haukut toisen niskaan, ettei kyennyt kaunaa kantamaan.

Kantaako jalkani vielä tämän matkan kotini mietteissäni, itkevien pilvien illassa.

Valaisee aamu aurinko jo ennen kotiin pääsyn.

Sammunut on lyhty pylvään soihtu enne ohi menevää elämää.

Vihdoin silmieni avattuna löydän tarkoituksen päädyn.