maanantai 9. toukokuuta 2022

Haaskaus

Mikä saa meidät haaskaamaan? Eihän me olla toisiamme vastaan, vaikka vastaaja tuuttaa entiseen tapaan. Onko haaskaus tyydyttävää, kun huoli huomisesta sarastaa? Niin, olemmeko koskaan tyytyväisiä ikuiseen välitilaan, menneen ja tulevan ristipaineessa. 

Hetken elämä, josta pyrimme saamaan otetta, onkin jo livennyt, kun hetki lyö.

Haaskuuseen heitetty mielemme, kun ismien toistelun nielemme. Niin tämän maailman tiedämme ja toisin ajattelijat kiellämme. 

Ja koska halumme ovat elämää suurempia, kuuroudumme ja juurrutamme puheenparret kieroon. Niinpä todellisuutemme puhkeaa kukkaan ja jälleen jätämme siivoamatta sotkumme.

Silmiemme eteen on tarjoiltu kaikki mahdollinen tieto ja vain ratkaisut odottavat yhdistäjää. Ja kun annamme itselle mahdollisuuden tarttua, on syytä tarttua, sillä hetkemme kiitävät kohti mennyttä.

Menneessä lymyää tuska, katkeruus, häpeä ja monta muuta negaatiota, jotka ohjailevat tätä hetkeä ja sen seurauksena haaskaamme voimiamme. 

Mielettömyys on mielekästä ja kielikuvilla järkeilemme järjettömän järkeväksi. Toimitamme ajatuksia muotoon, jotka kuulostavat järkeviltä ja loogisilta. Olemme oppineet toimimaan niukkuudessa yltäkylläisyyden aikakaudella. Olemme siis oppineita harhakäsitysten oppilaita.

Että ymmärrämme lopettaa haaskauksen, on ymmärrettävä. On ymmärrettävä vajavaisuus, jota olemme täyttäneet pakonomaisella hallinnalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti