keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Kyklooppi

Yksi silmäinen Kyklooppi tuijottaa minun edessäni. Hän pyrkii näyttämään minulle vahtoehdotonta suuntaa ja väittää sitä ainoaksi vaihtoehdoksi. Hän pyrkii estämään kaikilla keinoilla pako suunitelmat. Hän saa monet uskomaan omiin tarinoihinsa ja näin kasvattaa epäuskoisuuden aikaa. 

Kykloopin tuijotus aiheuttaa pelon sekaisia tunteita, en ole kykeneväinen toimimaan, siksi veltostun ja luovutan. Hänen sanomisissaan ei ole painoa, ei ennen suurten massojen pitämistä sitä vitsinä. 

Kyklooppimainen ajatus suuntaus tuhoaa meiltä meidän demokratian, yhteneväisyyden, yhteistyön ja yhteiskunnan. Mitä enemmän alkuperäinen ajatus jää peittoon, niin sitä varmemmin palvelemme Kyklooppia ja sen ideologiaa. 

Jos vain iloitsemme ja annamme demokratian rapistua pelkästään siksi, että toiminta on ja näyttää absurdilta teatterilta. Silloin tiedämme Kykloopin onnistuvan vallan kaappauksessaan. 

Annamme vallan sellaisiin käsiin, jossa ei pyydellä armoa, ei toivoa, ei inhimillistä ymmärrystä virheistä. Annamme vallan Kykloopille, jolla on oikeus käyttää kansaansa orjina ja pesurätteinä. Annamme vallan yhdelle ideologialle. Annamme vallan yhdelle aatokselle, jolla ei ole mitään tekemistä nykyisen järjestyksen suhteen. 

Kykloopilla on jo valtava armeija. He ketkä sinne ovat joutuneet, omasta mielestään päässeet, niin ovat vailla omaa tietämystä tilanteesta. Heillä ei ole oikeutta valita, tai olla mitään muuta mieltä, mitä Kykloopin suuntaus on. 

Sulkeudumme maailmalta sellaisella hetkillä, kun maailma meitä kutsuu. Sulkeudumme itseltämme. Sulkeudumme toisiltamme.


Hyökkäys vastaan tarkoittaa hyökkäystä omia ajatuksia vastaan, sillä Kyklooppi käyttää populismia pitääkseen omat joukot tyytyväisen vihaisina. He tietävät, kuinka hallitaan, sillä kaiken sen kurjuuden he laittavat vastustajiensa piikkiin. Loistava tapa hallita on väittää kurjuuden johtuva jostain muusta, kuin omasta puutteellisuudestaan, tai rakenteiden huonosta huollosta ja pidosta 

On helppoa väittää ja yksinkertaistaa asioita sellaisena aikana, kun jokaisesta suunnasta tahdotaan kahmia valtaa. On helppoa sortua säännöttömyyteen ja selittää sitä itsellen siten, että kaikki muutkin tekevät niin. On helppoa sokeutua ja sotkeutua Kykloopin tahtoon. 

Mutta, jos olet vapaus taistelija, niin tulet kyseinalastamaan sanontani. Tulet keihäälläsi puhkaisemaan yksisilmäisen katsonnan. Tulet Kuninkaan viimeisestä toiveesta. Tulet tekemään selvää heistä, ketkä tappoivat kuninkaasi rauhan aikana. 


Aikamme, jossa satyyri pappi julistaa uhraavan henkensä Jumalille. Vaikka uskomme ei olekaan Jumalallinen, tai ajatus timanttisen kirkas, niin ostamme ajatuksen. Teemme ajatuksen vaihdoin kantin kääntyessä toiseen positioon, koska niin vain toimimme. 

Sillä ei ole merkitystä, mikä positio on, koska, jos se on suosittua, niin tahdomme saada siitä palasen. Uskomme taipuu sellaiseen asentoon, mistä monet akrobaatit olisivat kateelliseia. Uskomme on henkiin jäämisen kannalta tärkeä ajatus näin ajan kollegtiivina.

Silti, jos annamme ajan tehdä meille entropia suurellisuuden työn siistimättä ja huolehtimatta järjestyksestä, niin hukumme omaan tuotokseemme. 

   



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti