Elämä on kuvitelmaa, harhaa jota luulemme osaavan hallita.
Tuhoamme ympäristöä, eläimiä ja lähestulkoon kaiken, tämänkin jälkeen joku uskaltaa puhua ekologisesta tulevaisuudesta.
Missä ihmeen maailmassa nämä ihmiset elävät, väittävät tulevaisuuden olevan valoisa, katsokaa ympärillenne!
Ei näytä menevän kovinkaan pitkään, että alamme uskomaan omiin harha käsityksiin, eikä siitä ole kovin pitkä matka uskoa fiktiivisiin tarinoihin.
Vaikka väitämmekin, etteivät nämä tarinat heilauta meitä puolelta toisella, niin siinä vaiheessa olemme jo takertuneet omiin harha käsityksiin.
Onhan sekin samantekevää, että mitä jätämme jälkeemme, kunhan saamme pumpattua kaiken hyödyn eläimistä, ihmisistä ja luonnosta.
ihmiset tapattaa itse itsensä mutta luonto jää ja saa uuden alun itselle kun me väistytään. Luonto kostaa jo nyt (luonnonkatastrofit). Ihmiset havahtuu silloin kun tehtävissä ei ole mitään. Nyt vaa suljetaan silmiä ja yritetään uskoa siihen että maapallo kestää kaiken pahuuden mitä ihmiset sille aiheuttavat. Uusi alku tulee jossa ihmisillä ei ole enää tilaa jossei ihmiset havahdu ajoissa eikä ymmärrä ajan merkitsettömyyttä.
VastaaPoista