Olenko mitään, jos en tunne mitään.
Jos olisin pelkkä varjo tuulen viemänä, painuisin piiloon aina auringon laskiessa taivaanrannan taa.
Nousisin ennen kellon soittoa, sivelisin höyhenellä kasvojasi ja paijaisin sinut takaisin uneen.
Matkaisin kanssasi maailmanääriin, minne matkasi ikinä johtaakaan, olisin sinun varjosi.
Olisin kanssasi ilot, surut, nousut ja laskut, vaikka et näkisi minua milloin.
Kuulisin kaikki sinun huolet ja murheet, vaikka et niitä ääneen lausuisikaan.
Opastaisin sinut pois vääriltä poluilta, opettaisin sinut menemään kohti auringon nousua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti