Identiteettikriisi.

Identiteetikriisi, valinta on minun, oletko leijona vai hiiri?

Johtaja vai johdettava?

Antaja vai vastaanottaja?

Vihollinen vai samanpuolinen?

Yksinäinen vai porukassa?

Masentunut vai iloinen?

Mihin pyrin, mitä tavoittelen?


Tiedänkö mitään, vai onko kaikki ajatukseni jonkun toisen?

 Vaikka kaikki ajatukset ovatkin käytetty, niin mikä minua estäisi ottaa hyvät ajatukset haltuun, jos ajattelen niiden hyödyllisyyttä.
Tai kuinka paljon siitä voisi olla minulle ja muille hyötyä käyttää parempaa ajatusta, parenpia ajatuksia minulla on juuri nyt!

Ajattelen maailmankaikkeutta, niin mieleen tulee turhuuksien turhuutta siitä, että olemme mitättömiä parasiittejä.
Vaikka olemmekin maailmankikeuden parasiiteja, niin täytyy muistaa, että jokaisella parasiitilla on myös tehtävä, vaikka se olisi kuinka mitätön.

Olisi varmasti helpompaa elää ilman tietoisuutta itsestään tai maailmasta, tai siitä, että mitä kaikkea täällä maailmassa tapahtuu.

Mutta ilman tietoisuutta emme tuskin olisi koskaa saavuttaneet ihmiskunnassa mitään, toisaalta olisiko sillä ollut mitään seusuaalista merkitystä, ehkä on ehkä ei.

Tietoisuudellamme olemme saavuttaneet paljon pahaa, mutta myös hyvää. Olemme oppineet välittämään ihmiskunnan eloon jäämisestä, mutta unohtaneet sitä myötä ympäröivä maailman.

Turhuutta on ruikuttaa tietoisuudestamme tai kehosta minkä olemme saaneet käyttöön tällä planeetalla, koska ne ovat meidän ainoat! 



Haluanko sitten käyttää ainoa mahdollisuuteni hävittää todellisen minäni huumeilla, fiktiivisillä hahmoilla tai lahkoilla?

En voi tietenkään kieltää sitä, etteikö se minäni voisi löytyä edellä mainituista, mutta väitän, että persoonallisuuteni tulee muutumaan kriitisesti. Muuttuuko se hyvään vai huonoon suunaan, se taas on jokaisen omasta elämän tilanteesta kiinni!



Mistä saan tietää kuka minä olen, pitääkö minun silti hakeutua huumeiden, fiktiivistien hahmojen ja lahkojen pariin saadakseni tietoa itsestäni?

Kun muistamme, että olemme oman elämän herroja ja päätösvalta on meidän omissa käsissämme omasta elämästämme, niin näin olemme jo voiton tiellä.



Minkälaisen haluan nähdä itseni, vai olenko sellainen kun haluan olla?

Katson peiliin ja näen jonkun tuijottavan, on todettava sen olevan minä. Näen virheet kasvoillani, ne virheet ovat tehneet minusta se mikä olen, ja olen tyytyväinen. En anna mielen johteiden vielä hallitsemattomasti niihin ihanne kuviin jota tulee päivittäin vastaan!


Vai olenko sellainen, mitä muut minusta haluavat? 

Katson uudestaan peiliin ja taas joku tuijottaa, mutta ne virheet ovat ajanut minut tekemään tekoja, mitkä ovat johtaneet minut miellyttämään muita enkä tule kokemaan tyytyväisyyttä.
En tule kokemaan tyytyväisyyttä, koska olen tukahduttanut perimmäiset ajatukseni humputuksiin.



Onko se halusta, vai meille syötetyistä rooli malleista muodostunut kuva mieleemme, että mitä haluaisimme olla?

Mitä roolimalleja meilli ikinä onkaan, niin emme kai halua olla tismalleen samanlaisia kuin roolimallimme ovat.
Jossain vaiheessa ajaudumme repimään hiuksia päästi koska emme pysty koskaan olemaan samanlaisia. Hyvä ohje tähän on ottaa ne parhaat ideat ja vielä hyödyntää ne.
Vähentäkää omaa taakkaanen huomisesta ja huomatkaa, että kyllä se sieltä tulee.


Silloin kun tämä kuva mielessä ei kuvaa samaa, mitä tällä hetkellä olen, niin siinä on kriisin tynkää!

Kun alan pyrkimään tiettyyn suuntaan huumeiden, fiktiivistien hahmojen tai lahkojen kautta, niin unohda minäni ja vahvistan minä kuvaani valheeseen!

Nykypäivänä meidän on helppo uppoutua erinäisiin sankareihin ja fiktiivisiin ajatusmalleihin, mitkä sitten juurtuvat syvälle meidän ajatuksiin.

Kaikki me haluamme olla jotain, haluamme olla tärkeitä ja haluttuja, rakastettuja ja kauniita.