Hei Hei

Taas joku saatana juoksee perässäni himoiten minun henkeä. 
En kerkiä nähdä hänen kasvojaan, mutta näen hänellä olevan haulikko, jolla tähtäilee kuumottavasti minua kohti.

Hetken matkaa juostuani karkuun havaitsen pienehkön mökin mäen laidalla, menen sisään ja löydän puukon hellan vierestä.
Otan puukon jotta voisin turvautua tuolta saatanan hullulta metsästäjältä.

Jatkan matkaani puukko kädessä metsän uumeniin, jotta voisin väijyttää haulikko miehen.
Löysin oivan risukasan, jonka alle piilouduin puukko rystyset valkoisena puristaen ja odottaen sekopäätä.

Pitkiä minuutteja olla tiedostamatta sekopäänä olinpaikkaa. 
On todella hysteerinen olo olla risukasassa ja odottaa tappajaa.

Aivan kuin jotkin eläimen vaistot alkaisivat herätä sisälläni ja ryömin risukasasta. 
Samalla kun ryömin pois adrenaliininin täyttämänä ja itseluottamusta puhkuen, niin näen tuon tappajan parinsadan metrin päässä.

Hiippailen häntä kohti ja hän minua, merkillisiä tässä on, ettei hän olisi havaitsevinaan minua.
Olemme jo melko liki, eikä hän ole vieläkään ampunut minua.
Viimein olemme kasvotusten, mutta mikä on vielä merkillisenpää on se, että hän kantaa minun kasvojani.

Tuijotan itseäni syvälle silmiin ja sitten kaikki pikakelauksella taaksepäin, huomaan olevan taas alussa.

Ajatuksen virrassa

Se, mitä ajattelet toisesta, niin on heijastumia itsestäni, aivan kuin peili sanojen muodossa.
Kannattaakin pohtia omia ajatuksia, tai lähinnä ajatusmaailmaa suhteessa toisiin ihmisiin.
Tämä keino paljastaa mahdottoman määrän tietoa omasta itsestäsi ja hetkessä huomaamme ymmärtävän itseämme paljon paremmin.

On sanottava, ettei voi ymmärtää toisia, jos ei ymmärrä itseään.
Vaikka ihminen on mahdottoman ristiriitainen olento, niin ristiriitoja voi purkaa ja pitää purkaa.

Ilman sisäistä ristiriita tuskin kehittyisimme paremmiksi yksilöiksi
Ristiriitaisuus on siis hyvästä, jos se käytetään oikeisiin elementeihin, nykyiseen, turvalliseen, tulevaisuuteen ja epävarmaan.
Katseen pitäisi jatkuvasti olla tulevaisuudessa, epävarmalla alueella, syystä että pystyisimme ennakoimaan ja välttämään tämän hetken virheemme katselemalla horisonttiin.

On kuitenkin mahdotonta ennustaa tulevaa, mutta mitä enemmän ennakoimme, sitä paremmin hallitsemme tilanteet nyt, kuin myös jatkossa.
Mitä enemmän ennakoimme, sitä turvallisemmalta näyttää tulevaisuutemme kaikilla elämän osa-alueilla.

Tärkeää on kuunnella ihmisiä mahdollisimman laajasti, sillä totuus ei ole mikään yksikkö, vaan kokonaisuus.

Kokonaisuuteen kuulumme me kaikki, meillä kaikilla on oma totuus ja kaikki yhteen summattuna tulee esiin todellinen TOTUUS!

Minä ja mieli

Kello: 20.31

Ulkona oli satanut ensilumi, kylmä viima vinkuu mökin kattorakentaisiin ja kynttilät valaisivat tuvan seinustoilla.
Minä ja mieleni istuimme keskellä narisevaa lattiaa.
Mieleni totesi ajoittain, että lattian alla olisi ollut jotain, ja että katto ei tule kestämään tätä myrskyä.
En kuitenkaan välittänyt mielestäni, tukahdutin mielummin mielen kun olisin kuunelut sitä tässä myrskyssä.

Kello: 22.54

Istun edelleen lattialla, mieleni on saanut minut valtaan ja alkaa syöttämään minulle skenaariota kuulemistaan äänistä.
Yritän vastustaa mielen mielenvikaisia ajatuksia tietämättömyydestä ja pimeydessä piilevistä haamuista.

Kello: 23.21

Tiedänkö jotain, tiedänkö?
Jos tiedän, niin silloin tiedän minäkin.
Ei, en todellakaan tiedä, sillä alitajuntani on vihollinen, mutta myös paras ystäväni.



Kello: 00.03

Lyön kylmään lattiaan kolme kertaa, saan vastauksen nopeasti.
Lattian alta kuulen kolme iskua, en kuitenkaan säikähdä, sillä kuvittelen sen olevan mielen temppuilua.
Kuulen parin hetken kuluttua uudestaan kolme iskua, enkä tietoisesti iskenyt lattiaan.

Kello: 00.16

Karmivaa huuto puskee lattian raoista niin, että kynttilät sammuvat seinustoilla, istun pimeydessä ja tunnen jonkin lähestyvän ovi aukkoa.

Kello: 00.31


Ukko, perkeleen ukko seisoo tappara kädessä ja toisessa kädessään soihtu. 
Hänen silmänsä ovat valkoiset, niin kuin ensi lumi.
Kasvot kylmät, niin kuin tämä vanha lattia, ja hänen liikkeensä muistuttavat minun mieltä.

Kello: 00.35

Suljen silmät, olen hereillä unessa ja unessa hereillä, niin on sumu paljon selvempää unessa.

-------------------------------------?------------------------------------------

Tuijotan tähtiä pitkään, niin pitkään, etten ole varma onko tähdet todellisia.

Yksi kirkas tähti peittää himmeämmät tähdet taakseen, näen vain hetkittäin pieniä välähdyksiä noista pimeistä tähdestä.

Ovatko ne tähtiä, vai pelkkiä pisteitä taivaalla?

Voin kuvitella nämä pisteet yläpuolellani olevan mitä vain.
Jokaisessa pisteessä voi olla elämää ja mielikuvituksessa se on todella rikasta.
Jos pystyn kuvittelemaan toista maailmaa, toista elämää, niin olen luonut yhden maailman lisää.

Tähdet ovat kuvaamassa meidän maailmaa.
Mitä enemmän ajattelemme toisijaista maailmaamme, niin näin sytytämme himmeät tähdet valoon.

Mitä enemmän ajattelen maailman olevan paha, sitä pahempi siitä myös tulee.
Täytyy siis olla tarkkana omasta maailmasta jossa elää.

Ole tarkkana omasta ajatuksesta, se on tärkeintä mitä meillä on!

Kaksoisolento

Minä ja kaksoisolentoni.

Minä, joka kutsun kaksoisolentoa joksikin toiseksi, niin onkin osa minua.

Kaksoisolento tietaa ja tuntee minut, mutta minä en tunne häntä.

Voisiko olla niin, että hän on nyt kirjoittamassa tätä tekstiä ja minä olen toissijainen tässä luomisessa.

Kaksoisolento, jota pidämme pelkkänä mielikuvituksena, niin sitä se on parhaimmillaan.

Jos kuvittelen olevan hiekkarannalla kylmä juoma kädessä ja auringko kimaltelee merenpintaan.

Olen luonut mielessäni maailman, maailman joka on minulle totista totta.

Mutta, jos yritän luoda kuvaa tyhjyydestä, niin se on mahdotonta, sillä tietoisuuteni ei tiitä tähän.

Vaikka tietoisuus riittäisikin, niin ei ole sanoja millä selittäisin tyhjyyttä, sillä sitä ei voida verrata mihinkään.

Tyhjyys ja aika ovat saman kaltaisia käsitteitä.

Olemme luoneet ne itselle sopiviksi, mutta niitä ei voida koskettaa, nähdä tai hallita.

Pystyn siis luomaan mielessäni maailmoja menneestä ja tulevasta, ne ovat yhtä totta kuin on tämäkin todellisuus.

Tietenkin sillä erotuksella, että mitä minä kuvittelen on minun todellisuus ja maailma.

Sinulla oma mieli, mielikuvitus ja maailma.

 

Hajatelmia 6.

Käsitteet jota emme vielä tiede, ne ovat niitä josta kannattaa ottaa selvää.

Sillä jos tietää käsityksen tarkoituksen, niin osaa myös hyödyntää sen käytäntöön.

He ketkä käyttävät tiedon joka on käsillämme, niin he ovat etulyöntiasemassa aina siihen asti kunnes otat käsitteen omiin käsiin.

Mutta muista, jos haluat haastaa, niin silloin on tiedettävä myös käsitteiden sivuvaikutukset. 

Vaikutukset itseesi, toisiin ja yhteiskuntaan, mitä haluat tehdä tiedolla, sen voi käyttää niin moneen eri tarkoitukseen.

Tarkoituksena voi olla hankkia rahaa, auttaa, parantaa maailmaa tai mitä nyt keksitkin tälle "luonnonvaralle".

Tottakai toivomme, että tieto, joka on käsillämme käytettäisiin mahdollisimman hyvin.

Siitä voidaan olla montaa eri mieltä, mikä on hyvin käytetty tieto.

Kuitenkin toiveena on, että tieto ja tieto taitomme käytettäisiin yhteiskunnan edistämiseen. 

Tieto joka edistää minua, sinua ja meitä, on se paras tieto ja parhaiten käytetty tieto.

+

Käsitteiden ymmärtäminen vaatii halua ottaa asioista selvää ja olla kiinostunut käsitteistä. 

Käsitteiden ymmärtäminen ja niiden hyödyntäminen vaatii myös lahjakkuutta.

Lahjakkuuden käsite lyhykäisyydessään on armoton harjoittelu ja lapsenomainen uteliaisuus.

Muistakaa vielä, tieto joka on tänään paikaansa pitävää, niin ei tarkoita sitä, että se olisi paikaansa pitävää vielä huomenna.

Mystisyys

Mitä kaikkea nuo taivaan tähdet kätkevät taakseen?

Kenties toisen maailman salaisuudet.
Ajatuksen sammaloituneen. Kirveen makaavan vajan nurkassa. Yksinäisen kynttilän pöydällä.
Vihaisia sotilaita kyynel silmässä odottamassa käskyä tuntemattomaan.
Lintuja vapauteen vangittuna.

Oitis odottaa tähdenlennon, toivoa saa mitä odottaa.
Orion halkaisee taivaan yhdellä iskulla ja taivas ratkeaa.