Viesti

Kysymys tulevaisuudelta. Mitä sinä tuot meille nykyisyyteen?

Jos vastaisin tulevaisuudesta yhteenkin kysymykseen, niin se hajottaisi yhteiskunnan järjestelmän. Se tuhoaisi ja vääristäisi menneisyyden, jota ei olla koskaan eletty. Se olisi vain pelkkä muisto, mitä kukaan muu ei muista. 

Muistoilla olemme rakentaneet kaiken tämän ympärillemme, niin miltä se voisi tuntua, kun se romahtaisi ympäriltämme kuin korttitalo. Vastauksia maksetaan verellämme. Vastauksia haetaan kirjoja lukemalla, ei niinkään tukistajaa tukemalla.

Voit vielä vaikuttaa!

Aikakautemme on vielä otollinen vaikuttamiselle, mutta vielä hetken ennen ohikulkevaa ajatusten aaltoa. Muista, vielä on aikaa toimia, tai jopa kääntyä kurssi styypuuriin, sekä nostaa valkoiset purjeet ennen murskyä.

Emme tahdo jäädä myrskyn silmään rukoilemaan selviytymistämme, emme tahdo kaatua sekasortoon. 
Vaikka sanotaan, ettei olla valmiita, niin silloin emme ole koskaan  ja se kertoo pelkuruudesta ottaa haasteet vastaan. 

Viimeistä rakettia ei olla vielä ammuttu taivaalle, mutta ne loppuvat pian, mikäli annamme sumun nousta kansojen välille tuhoamaan elämän perinnettä.

Jos viesti ei ole tarpeeksi selvä, niin toivon, että unohdat koko tekstin ikuisesti.

Kynnys

Kynnys kasvaa sietämättömäksi odottavalla, siksi olisi toimittava nopeasti, mutta maltilla hillitysti. Toimintomme hetkessä syö itsensä elävältä, kun elävä toimii liikkeessä kuluen myös liikkumatta. 

Oikeita ohjeita ei koskaan ole ollut, eikä jatko-ohjeita tuota tekevänä.

Tekevä tekee oman karttansa, niin viitat näyttävät suuntaa menevälle. 

Olevalle matka olemattomaan. Tulevalle matka tuntemattomaan. Tietäjille hetken rauha hetkeen.


Kynnys kasvaa kertoimena paineen alla toistuvaksi hiileksi. Kertoimena lasku painaa hiukan hiekan lasista tiimaan. 

Kellosta viima viisari ratkaisee hitaimman voittajan.
Kellosta kantautuu rasittava naksutus faaraon torniin.

Hiljaa toistuva humiseva kilahtelu jatkuu. 

Armoton tyhjiö

Armoton tyhjiö.

Mieli.

Väitän, että jokaisella ihmisellä on elämässään sellainen vaihe, jossa tuntee äärimmäistä tyhjyyttä. Se ajaa ihmisen synkkiin ja syviin vesiin ajelehtimaan, joskus jopa hyvin pitkiksi ajoiksi. 

Vaiheilu pimeydessä saa ajattelemaan lopullista tuhoutumista ja äärimmäistä väliinpitämättömyyttä itsestään, sekä ympäröivästä maailmasta. Tämä vaihe ihmisen elämässä on kuitenkin elämän tärkeintä aikaa, vaikka se tuntuu aivan järjen vastaiselta ajatukselta, ainakin pimeässä ajateltuna.

Millä täytät omaa tyhjiötäsi, sillä elämä antaa alitajuisen suunnan jatkaa täytettyyn suuntaan. Se, mitä musta aukko imee itseensä, sitä se myös sisältää ja sitä se käyttää voimavarana pyörittääkseen omaa ekosysteemiään.

Mielen musta aukko sisältää sen kuonan, jota illan pimeimpinä aikoina märehdit suu täynnä suklaata. Mustan aukon mysteeri on liian lähellä nähtäväksi ja tarpeeksi kaukana tarkasteltavaksi. 

Armottoman tyhjyyden tunne paljastaa elämän todellisen luonteen. Se on siis kaikista illuusioista puhtain ja autenttisin tunne karuimmassa elämässämme. 

Jos tyhjässä ei syntyisi mitään, niin miten selitetään tyhjästä syntynyt Maailmankaikkeus ja idea siitä?

Musta aukko elämän selityksenä on meidän kaikkeuden sydän, joka sykkii, imee ja synnyttää uudistaakseen tarkoituksetonta elämää. 

Nimi on vaikein

Voi, kun olisi jotain kaunista sanottavaa. Jotain filosofian ja runouden nektariinia. Jotain ymmärrettävää ja mystistä, elävää, luonnollisen elämän sanomaa.

Voi, kun vain ymmärtäisin, etten ymmärrä filosofiaa.
Voi, kun vain ymmärtäisin, etten ymmärrä runoutta.
Voi, kun vain ymmärtäisin, etten ymmärrä elämää.

Olisipa ideani idealistisen pehmeä villatyyny.
Olisipa päiväuneni makea matka maailman ympäri.
Olisipa hetki kesän kaunen lampi.

Olen unohtanut sen sanottavan matkalla, kun sanoin aikaisemman sanottavan. Katosi ajatus, enkä voi olla enään varma sanoman olleen koskaan edes olemassa. 

Olen kai kätkenyt jotain sisälleni, enkä saa sitä sanotuksi. Olenko sitten lähellä sitä ratkaisua, jota en kuollakseni saa muistiini?

Maku

Aiheen aiheuttaja on aiheuttanut aikaansa suurimman ilon. Se on aiheuttanut toistoillaan toistamattoman todellisuuden. 

Aiheen ympärillä leijuu hikinen ja kiimainen ilmapiiri. Se on verta, hikeä, mutta ei kyyneltä. 

Aiheen todistajat ovat olleet toistaiseksi salassa. Se vie heidät tänään ja huomenna iloitsemaan toisistaan.

Tulevaisuutta katsoessaan toiveet ja haaveet vielä toisilleen pilvien harsoa. Se on vielä turhaa miettimistä, mutta aikaansa kohdatessa järkevää todellisuutta.

Hetket liikkuvat siivillä. Hetket hetkestä katoavat unisiin silmiin, toisiin silmiin katsoessaan onkin jo aamu. Sen verran pirteänä voi painaa seuraavankin yön valvoen kanssasi.

Tahtoni sanelee kummia, mutta sinä tulet ymmärtämään tämän, sekä tämän ja seuraavan tulevaisuuden pointin.

Monta tulkintaa

Tutkin vanhat muistivihkoni ja mietin, että missä vaiheessa kirjoitin tämän päivän tapahtuman. Tuosta suttuisesta ruttuisesta tekstistä koitan tulkata itselleni vanhoja ajatuksiani. Koitan löytää jotain viitteitä virtaviivattomasta ajatuksen juoksusta. Mutta, nähtävästi aikaisempi eletty elämä korjaa virheensä tulevassa menneisyydessä.

Koitan kääntää tekstin helposti tulkattavaksi pamfletiksi tälle ajalle tarkoituksettomaksi. Kuitenkin toistan kaikkeuden perus sykliä pyrkimyksilläni ja joudun aloittamaan alusta. 

Joudun kaivaman kellolle kuopan, jotta aika hidastuisi. Toisen kellon lennätän taivaalle, jotta jäisin kahden ajan väliin toteuttamaan paradoksia. 

Kuitenkin tieteellinen näkemättömyys ajan elämästä uupuu ontuen. Se on jatkuvasti läsnä, mutta ei anna koskettaa itseään missään käsityksessä.




Käsittämättömyys aiheen vierestä rakentuu itsestään. Se kasvaa kasvamatta ilman järkeilyä, järkyttääkseen itse kirjottajan.

Itsensä toistaminen almanakkaa seuraten tuntuu olevan samaa aikaa. Tuntuu aika vievän ensiksi järjen sen tutkijalta. Näyttää se vievän puolustuskyvyttömältä ajan puolustajalta hengen jokaisella yrittämällä. 

Tälläkin kertaa psyykasin itseni saavuttamaan ratkaisua aikamme ongelmaan, mutta aika vei jälleen voiton. 

Ajan riiston nopeus määrittyy toistojen ja vaiheilujen yhteen lasketusta summasta, josta vähennetään tiimalasin pudonnut hiekka. 

S

Se inhimillinen ihminen on aikanaan kuulunut paratiisi sieluihin. Se on ollut puhdasta vettä. Se on ollu kasvattamassa sademetsää. Se on ollut pehmeätä höyryä ilmassa. 

Kysymys sielusta on vastaus kysymyksessä. Sielu on neste kiinteänä maassa, ilmassa hengitettynä ulos kehosta.

Se inhimillinen Maailma musertuu kehon painosta. Se jää kasvattamaan egoaan ja yliminää. 

Se voimistuu "menestyksestä" tuottaa "hyödyllistä" arvoa elämälle.