Kun istuu paikollaan ja tuijottaa kaukaisuuteen, niin voi nähdä maiseman, mutta kun istuu pitkään, niin voi löytää merkityksen.
Vaikka maisema on muuttumaton, niin aika katsojan silmässä muuttuu, sen merkityksen maisemaan verkkokalvon taustaan asettuu.
Pysähtynyt tuntee näkevän, kun näkevä tuntee tunteen värit.
Liike, jonka paikoillaan ottaa, on näkymätön harppaus näkemään sisäistä tunnetta.
Maiseman taakse asettuu kolmas silmä, näkevän kuvitus näkemästä realisoituu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti