Katse

Hepo viitoittaa reitin tiestään, taivalletusta tarinan kielestään. Sen pointin helppo poni pomppii pallomeren aalloissa. Aikaan on helppo saada kupliva ilma väreilemään energiakentässä. Vaikkei kenttää tavalla voi väistää, sillä se virtaa jatkuvasti sisältämme lävitse. Se virtaa verenä suonissa pakonomaisena pakotettuna tekemään tehtäväänsä. Tarkoitus tavalle annettu tavalta valta kannettavana ulos ilmaan. 

Siemen keväästä kesään kerkeävät kukat purjehtia kukkimaan. Siivellinen räpäyttää muistonsa takaisin puistoon.

Penkillä odottava aika odottaa seuraavaa tulevaa, tuleva tulevaa odottaa. Olennainen olematonta kaipaa, kaipuu kurkkua kuristaa, kurki joutsenlammen itselleen julistaa. 

Tuutulaulun tahdistin tahdittaa tahdittoman sydämmen paikoilleen. Pakoileva olemus kohdistaa peilinä katseesta toiseen, toisen peilistä itse peiliin.